Uusi ihana puputyttöni – Metsäjänis varasti mielenkiintoni.
Eilen illalla suunnistin jälleen kerran Suonenjoen METLA:lle.
Toiveenani oli saada uudelleen kuvattua laitoksen kentällä olevien metallirakenteiden päällä hyppeleviä harmaasieppoja. Tiesin niitä siellä todella olevan, koska olin jo saanut yhden niistä kuvattua kaksi iltaa aiemmin.
Tosin eivät minua pelkät harmaasiepot niin kovasti kiinnostaneet, vaan mahdollisuus saada kuvattua niitä metallisten putkien muodostamien symmetristen kuvioiden sisällä.
Se oli siis tarkoitus.
Kaiken huomioni vei kuitenkin vain muutaman metrin päässä erilaisia ilta-askareitaan suorittava nuori metsäjänis.
Niin oli tuttua sen minua kohtaan osoittama luottavainen käytös, että minun oli pakko kysyä itseltäni, olisiko se tavannut läpi koko toissa kesän kuvaamani metsäjäniksen.
Jos niin oli käynyt, niin varmaan tuo silloinen puputyttöni oli sille kertonut pitkästä suhteestamme ja siitä, kuinka vaaraton minä ja kuvakonini ovat.
Näin ainakin haluan uskoa. Etkö sinäkin?