Yksinäinen laulujoutsen talven vankina.
Vaikka otsikko on sävyltään surullinen, lyhyt kertomus eilen tutustumastani laulujoutsenesta on loppujen lopuksi aika lohdullinen:
Lintu oli laskeutunut jo ennen joulua puolisonsa ja yhden poikasensa kanssa pienen joen kosken niskassa olevaan sulaan ja ilmeisesti loukannut tuolloin toisen jalkansa.
Koska kipeä jalka esti lintua pääsemästä lentoon, sen puoliso oli tehnyt sen ainoan järkevän päätöksen, joka tuossa tilanteessa oli tehtävissä: Pelastaakseen poikasensa se oli poistunut tämän kanssa ja jättänyt puolisonsa selviytymään talvesta yksinään.
Ja hyvin lintu onkin toistaiseksi selvinnyt. Mutta ei siksi että pienessä sulassa olisi runsaasti syötävää, vaan siksi, että muutaman läheisen talon asukkaat olivat huomanneet linnun tukalan aseman ja ryhtyneet omatoimisesti ruokkimaan lintua.
Kiitos näiden ystävällisten ihmisten, lintu näyttää vammaansa lukuun ottamatta olevan todella hyväkuntoinen.
Aivan selvästi se on saanut enemmän ravintoa kuin Rautalammin Tyyrinvirralle talvehtimaan jääneet useat laulujoutsenet, jotka kuitenkin yhtä lukuun ottamatta ovat itse oman kohtalonsa valinneet.
Toisaalta jos ravintotilanne Tyyrinvirralla kääntyisi todella huonoksi, niin useimmilla joen joutsenilla olisi kuitenkin mahdollisuus yrittää löytää jokin muu talvehtimisalue.
Sitä mahdollisuutta tällä täysin yksin jääneellä linnulla ei ole.
P.s. Olen ilmoittanut loukkaantuneesta linnusta eläinlääkärille, joka on tarpeen vaatiessa valmis tulemaan linnun avuksi.