Voikukan symmetrinen kauneus lähikuvassa

Voikukka

Viime kesänä en kuvannut juuri mitään muuta kuin projektilajejani silkkiuikkua ja kaakkuria. Aika ja energia eivät olisi riittäneet muuhun. Erään vierailemani autiotalon pihassa suorastaan törmäsin poikkeuksellisen suureen ja komeaan voikukan kukinnosta syntyneeseen valkeaan haituvapalloon.

Valaistus ja tuuliolosuhteet olisivat olleet hyvin edulliset tarkan kasvikuvan ottamiselle, mutta asiassa oli pieni MUTTA: Minulla ei ollut mukanani  tällaiseen lähikuvaukseen hyvin sopivaa makro-objektiivia. Itse asiassa en sellaista edes omista.

En kuitenkaan halunnut päästää tilaisuutta kokonaan käsistäni, joten kaivoin kamerareppuni syövereistä perhosten kuvaamista varten hankkimani Canonin 180 mm hyönteismakron, jonka piirtokyvyssä ei ole mitään vikaa. Sen tarjoama lyhin tarkennusetäisyys oli vain tässä tilanteessa hiukan liian suuri.

Kävin myöhemmin uudelleen paikalla, mutta kukinto oli jo hajonnut. Sääli.

Katso myös nämä:

Voihan hytymassikka sentään, johan on hymiö! – Paljasta väärennetty luontokuva. Miksi en ymmärrä pysyä erossa sienistä! Taivaanvuohi piristi potilasta Johdatusta vai ei? Aarre löytyi nuolen suunnasta. Lentokala aarniometsässä? Sienistä turhauttavimmat luontokuvakokemukset – Varastettu lattakääpä ja tuntematon jättisieni. Punainen väri on luonnossa tehokas varoitusmerkki – vaaleanpunainen sienikin. Suppilohytyvinokas on arkiston helmi vuodelta 2004 . Surukuusi heijastaa tämänhetkistä mielialaani. Kihokki ja itsepäinen muurahainen. Kuinka kuukkeleista tuli suppilovahveroja ja hanhista villisikoja. Melko harvinainen valeorakas ja ensimmäinen maanalainen luolani.