Voihan rusakko, johan oli pitkät korvat!

Rusakon korvat.

Joskus ihmettelen itsekseni, mistä tielleni tulee toinen toistaan kummallisempia kuvauskohteita.

Muuta syytä tähän en ole keksinyt kuin sen, että olen kuvannut jo useita vuosia samoilla paikoilla. Niinpä tunnen jokaisen puskan ja korren, ja osaan siksi ennakoida sen, mitä mistäkin voisi löytyä.

Vai voisiko kyseessä olla vain vilkas mielikuvitukseni, joka saa minut ihmettelemään asioita, joita kukaan tervejärkinen Suomen kansalainen ei pitäisi minään?

Oli miten oli, tuosta samojen kuvauspaikkojen hyödyntämisestä käy hyvin esimerkkinä muutama ilta sitten Suonenjoen Metlalla kuvaamani kangaskiurun kuvauspaikka. Seuraavana iltana kuvasin näet lähes samoilta jalansijoilta kuusentaimien keskellä piilottelevan rusakon.

Kuvausetäisyyttä ympäristöään valppaasti kuuntelevaan pomppukoneeseen oli vain reilut viisi metriä. Niinpä yllä oleva kuva on juuri sama, jonka itse etsimestäni näin.

Sitä ei ole siis rajattu lainkaan.

Eikös ole otuksella komeankokoiset korvat!

15 minuuttia myöhemmin tavoitin etsimeeni lepäävän metsäjäniksen. Tämä eläin oli noin 50 metrin päässä rusakon istumapaikasta.

Sen, mitä muuta sain kuvattua samana iltana ja miten läheltä edellisiä kuvauspaikkoja kuvaaminen tapahtui, kerron seuraavassa blogissani.

Katso myös nämä:

Tiedätkö miksi kuvan rusakolla on punainen korva? Treffeillä pupujen kanssa – kuvia ruokailevasta rusakosta ja metsäjäniksestä. Metsäjänikseni iltapalalla – Kohtaamiset kesäillassa jatkuvat. Metsäjäniksen iltapuuhia. Osa 2. Metsäjänis teki sen taas – Nukahti syvään uneen kesken kuvauksen! Katso video. Kauniita kuvia rusakosta kevätillan valoissa. Puolikas metsäjänis valmiina astumaan näyttämölle Keltasirkku laulaa palkeet täynnä kurkku suorana. Metsäjäniksen iltaruokailu – Se on HÄN, minun oma puputyttöni! Metsäjäniksen iltaruokana oli kasvikunnan banaanikärpänen. Metsäjäniksen iltapuuhia, 19.8.2010. Metsäjänis vastavaloon – Tuloksena valkokauluksinen jänis sekä jäniksen valosiluetti.