Voihan pulmunen sentään – Aina ei kaikki suju niin kuin haluaisi.

Pulmunen lumikinoksien keskellä

Eipä onni hymyillyt oikein viikonloppuna, vaikka aurinko tekikin niin.

Olin näet löytänyt  lumipeitteisen pellon, jolla ruokaili ja lepäili satakunta kaunista valkoista pulmusta.

Johtuen paikan rauhattomasta sijainnista en kuitenkaan onnistunut saamaan niitä kertaakaan jäämään pitemmäksi aikaa kuvattaviksi.

Joka kerta kun jo näytti, että linnut tulisivat riittävän lähelle, jokin häiriö ympäristössä  sain ne pyrähtämään lentoon.

Onneksi jotain kuitenkin jäi muistoksi noista kohti pohjoista matkaavista linnuista.

Katso myös nämä:

Valkoposkihanhet pysähtyivät ruokailemaan lähes keskelle Suonenjokea. Pulmuset ovat kevään kauniit airuet. Kaakkuri hylkäsi pesänsä – Jäljelle jäi vain saappaanjäljet. Värikäs iltahetki laulujoutsenten kanssa Neljäs kerta toden sanoi – Kuukkelit antoivat jälleen kuvata itseeän. Kulorastas ääntelee lähikuvassa. Voihan vaskitsa – Arkiston helmi, v. 2004. Leppälintu, luontomme kaunis väriläiskä. Alkukesän punavarpunen laulaa Varpunen, pikkuvarpunen ja talitiainen syksyn värikkäissä kuvissa. Hylätty Nalle hylätyssä navetassa – Kuvaromaanin 18. luku. Pieniä tiaisia ja suuria naavatuppoja.