Viirupöllöperheen joulu tuli jo keväällä: Joulukertomus vuodelta 2003.

Viirupöllö kuusen oksalla.

 Alla oleva jouluna 2003 julkaistu tosi tarina kertoo suonenjokelaisen viirupöllöpesinnän merkillisistä ja osin hyvinkin dramamaattisista vaiheista maatalon pihassa kevään ja alkukesän aikana v. 2003.

Lisäksi viiripöllöperheen erikoinen kohtalo sai valtakunnallistakin huomiota, sillä pesinnän eri vaiheista kerrottiin kahdessa Suomen Luonto-lehden numerossa tuon vuoden aikana.

Viirupöllöperheen joulu tuli jo keväällä.

Suonenjokelaiselle viirupöllöperheelle joulu tuli jo viime keväänä. Ihmeellinen pelastustarina alkoi tarkalleen ottaen neljäs huhtikuuta, jolloin pöllöemo hautoi rauhallisena viittä kananmunanvalkoista elämänalkua jo vuosia erään maatilan pihassa huomaamattomana säilyneessä pesäkolossaan. Turvallisuuden tunne oli kuitenkin harhaa, sillä vanha ja huonokuntoinen pesäpuu oli katsottu vaaralliseksi ja saanut jo tuomionsa. Kaadon hetki oli käsillä.

Pesäkoivu kaadetaan

Tilan asukkaiden kannalta kaato sujui ongelmitta, kunnes puun kaatuessa ryskyen jostain sen oksien kätköistä syöksähti äkisti lentoon kookas viirupöllö. Vastoin odotuksia pöllö jäi kuitenkin kiertelemään hermostuneena juuri kaadetun koivun lähistölle. Maassa aivan rungon vieressä puolestaan makasi viisi särkynyttä munaa.

Runko nostetaan uudestaan pystyyn

Särkyneiden munien löytyminen ja hätääntyneen pöllöemon käytös toivat surun tilanomistajapariskunnan sydämiin, sillä heillä ei ollut ollut aavistustakaan pesäkolon olemassaolosta. Näyn lohduttomuus sai heidät ryhtymään toimenpiteisiin tahattomasti tekemänsä vahingon korjaamiseksi. Tällöin käynnistyi prosessi, joka huokui aitoa joulun henkeä.

Vielä yhtenä kappaleena oleva noin kolmimetrinen vankka koivunrungon tynkä nostettiin kiireesti pystyyn ja tuettiin sähkötolppaa vasten. Samalla päätettiin varoa häiritsemästä pöllöpariskuntaa enää lisää. Ja ihme tapahtui. Pöllöemo palasi pesäkoloonsa, mistä olivat merkkinä seuraavina iltoina toistuvasti hämärissä tapahtuneet lennot pihapiirissä.

Kuva: Viirupöllöjen pystyyn nostetttu pesäpuu maatalon pihassa.

Uusi pesintä onnistuu

Pöllöparin puuhien perusteella selvisi pian, että ne olivat todellakin aloittaneet uuden pesinnän. Tästä osoituksena oli metsän rajasta pihan toimia usein tarkkaileva koiraspöllö. Muutaman viikon haudontajakson jälkeen ilmeni, että toisen poikueen hautominen oli onnistunut hyvin. Uusia poikasia oli kolme. Poikaset olivat toki kehityksessä noin kolmisen viikkoa normaalista aikataulusta jäljessä mutta muuten hyväkuntoisia.

Kuva: Viirupöllön poikasia pesäkolossaan.

Kahden seuraavan viikon aikana emo kävi tiuhaan ruokkimassa poikasiaan heti hämärän laskeuduttua. Yön aikana aina nälkäiset poikaset kutsuivat emoaan lähes jatkuvasti tuomaan lisää ruokaa. Äänet vaimenivat yleensä vasta uuden ruoka-annoksen saavuttua.

Poikaset jättävät pesän

Tämän vaiheen lopulla pesäkolon reunalle kipusi vihdoin kaksi terhakkaa pöllön poikasta. Tuolloin oli lauantai-ilta. Vahvemman näköinen poikasista hyppäsi maahan melkein saman tien ja hylkäsi pesän. Hyppien ketterästi kuin pieni kenguru se katosi emonsa kutsumana läheiseen metsikköön. Pienempi pesän reunalla keikkuneista poikasista jäi vielä joksikin aikaa istumaan yksin kolon reunalle, mutta sitten se päätti palata takaisin turvalliseen pesäkoloonsa.

Kuva: Viirupöllön poikanen kesäiltana pesän reunalla.

Vain kaksi vuorokautta myöhemmin eli maanantai-iltana myös toinen poikanen hylkäsi pesän. Yksin ollessaan se oli saanut enemmän ravintoa kuin aiemmin, ja se oli silmin nähden rotevoitunut.

Kuva: Pesänsä jättänyt viirupöllön poikanen pellolla matkalla metsään.

Nyt vahvistunut nuori lintu ylitti rohkeasti kapean peltokaistaleen, joka erotti sen suojaa tarjoavasta kuusikosta ja lopullisesta vapaudesta.

Kuva: Viirupöllön poikanen odottaa kuusimetsässä emonsa tuovan ruokaa.

Vaikka pöllöpoikueesta menehtyi loppujen yksi, olen varma, että jossain korpikuusikon kätköissä on pöllöpariskunta, joka kiitollisena muistaa edelleen auttajiansa. Muistaa, kuinka joulu tuli jo keväällä.

P.s. Aloituskuvaa lukuunottamatta kaikki kuvat on otettu kertomuksen linnuista aidoilla tapahtumapaikoilla. Viimeinen kuva on kuitenkin pöllöpariskunnalle rakennetun uuden pesäpöntön aikuinen lintu vuodelta 2008. Se voi siis hyvinkin olla toinen tarinan emolinnuista.

Kuvia ei ole mitenkään lavastettu eikä lintuja ole aseteltu kuvia varten. Kaikki tarinan alkuperäiset kuvat on aikoinaan otettu diafilmille ja myöhemmin skannattu digitaaliseen muotoon.

Katso myös nämä:

Puhelinneuvonta pelasti viirupöllön – Arkiston helmi, v. 2009. Viirupöllö aidalla ruskan aikaan – Arkiston helmi, v. 2006. Lyhyt videovierailu ihanan viirupöllönpoikasen luona Myyräkato iski – Viirupöllö ja muut pöllöt pulassa talvella 2010. Viirupöllön pesästä löytyi ihana piipittävä untuvikko Viirupöllö nälkäkuoleman partaalla – kipeä muisto myyräkannan romahduksesta talvella 2010 Viirupöllö pesällään – Yksi kevään edistymisen merkki lisää. Kevät on täällä – Viirupöllö hautoo ja linnut laulavat Sähkö tappaa eläimiä – Järkyttävä jälleenkohtaaminen. Maailman ensimmäinen käkiaita – Arkiston helmi, v. 2004. Räkättirastaan rivitalo ja muita outoja lintujen pesäpaikkoja Viirupöllöemo hyökkää kohti rengastajaa