Viirupöllö nälkäkuoleman partaalla – kipeä muisto myyräkannan romahduksesta talvella 2010
Maaliskuussa 2010 sain lukijaltani ilmoituksen pihassa paljon viihtyvästä kesynoloisesta viirupöllöstä.
Ymmärsin kuitenkin heti, ettei kyse ollut kesystä tai pelottomasta pöllöstä, vaan talven aikana tapahtuneen myyräkannan romahduksen nälkiinnyttämästä linnusta, joka oli viimeisenä konstinaan tullut pyydystämään piharuokinnalla mahdollisesti vierailevia hiiriä.
Kävin paikalla seuraavana päivänä tarkoituksenani yrittää ottaa lintu kiinni ja toimittaa sitten hoitoon.
Valitettavasti en tässä kuitenkaan onnistunut, sillä vaikka lintu oli selvästi aivan voimiensa äärirajoilla, se ei kuitenkaan päästänyt ihmistä lähelleen, vaan lensi vaivalloisen näköisesti kauemmaksi.
Linnun voimia säästääkseni tein haavini avulla vain yhden kiinniottoyrityksen, jonka se siis väisti lentämällä karkuun. Niinpä päätin palata paikalle heti, kun olisin saanut lainaan lintujen kiinniottoon tarkoitetut verkot.
Tätä tilaisuutta ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä seuraavana päivänä linnun oli nähty tipahtavan lumihankeen kesken lennon. Myöhemmin siitä löytyi paikalta enää joitakin höyheniä.
Viimeiseksi omatuntoani vaivaavaksi näyksi jäi pimenneessä illassa tuvan ikkunasta tulevan valon kajossa silmät kiinni istuva nälkiintynyt lintu.
Vielä tänäkin päivänä minua vaivaa epäilys siitä, teinkö todella kaikkeni sen pelastamiseksi.
Tragedian lintu ei ollut varmasti lopputalven ainoa nälkäkuoleman uhriksi joutunut viirupöllö. Niinpä tämän blogini ensimmäinen kuva on otettu toisesta vain hiukan parempikuntoisesta linnusta.
Kolmannen linnun tapaus oli puolestaan hyvin erikoinen: Lukijani oli juuri kertomassa minulle puhelimessa puussa lähellään istuvasta viirupöllöstä, kun lintu tipahti elottomana lumihankeen kesken puhelun. Enpä haluaisi sitäkään kokea uudestaan.
P.s. Kerroin aikoinaan tuoreeltaan käynnistäni paikalla, mutta en ole palannut aiheeseen aiemmin juuri sen kipeyden takia.