Viirupöllö aidalla ruskan aikaan – Arkiston helmi, v. 2006.

Äkkilähdöt ovat olennainen osaa luontotoimittajan toimenkuvaani. Niinpä kun rautalampilainen lukijani soitti jo tunteja aidallaan istuneesta suuresta pöllöstä, olin myyty mies.

Lähes käsittämätöntä itsehillintää osoittaen onnistuin kuitenkin vastustamaan kuvallisen kunnianhimoni valheellisia seireenejä, ja sain kuin sainkin kunnialla pidettyä päivän viimeiset oppitunnit. Vapauden vihdoin koittaessa keräsin kimpsuni ja ryntäsin minua malttamattomana jo odottavan kuvakonini luo.

Sen enempää viivyttelemättä kannustin tuon nelipyöräisen runoratsuni ulos pilttuustaan, ja rukoilin, että harmaa pilviverho edes hetkeksi repeäisi ja sallisi taivaan kultaisen kehän valaista kaukaisuudessa odottavan kuvauskohteeni.

Onneksi minua vuosia uskollisesti palvellut peltihepo oli myös vaistonnut tehtävämme tärkeyden, ja sen innokkaat kumikaviot tuskin koskettivat kouluni asfaltoitua pihaa sännätessämme metsästämään silloin vielä tuntemattoman pöllön kuvaa.

Reilun puolen tunnin kiivaan mutta täysin laillisen kiitolaukan jälkeen karautimme synkän kuusimetsän laidalla yksinäisenä kyhjöttävän talon pihaan.

Siellä minua odotti ihana ristiriita: talon iloinen emäntä selostamassa eloisasti linnun ilmestymistä pihapiiriin ja emännän esitelmöintiä ruskan keskeltä tyynenä tarkkaileva viirupöllö. Syykin pöllön rauhalliseen käytökseen ja viivyttelyyn riukuaidalla selvisi nopeasti:

Avulias emäntä oli maanitellut sitä pysymään paikoillaan lupaamalla kuuluisuutta paikalle jo matkalla olevan lehdistön toimesta!

Syvästi sivistyneenä ihmisenä en tietenkään ryhtynyt moittimaan ystävällistä naisihmistä lupauksensa moraalittomuudesta saati oikomaan pöllön käsitystä vaatimattoman paikallislehtemme tarjoaman julkisuuden määrästä. ”Onnellisia ovat tietämättömät.”

Tosiasiassa syy uljaan linnun flegmaattiseen käytökseen oli tietysti aivan jokin muu. Syksyllä 2004 tapahtunut myyräkannan romahtaminen oli osoittautuva kohtalokkaaksi niin viirupöllöille kuin muillekin näistä pienistä jyrsijöistä riippuvaisille petoeläimille.

Niinpä oli odotettavissa , että ruuan puutteen nälkiinnyttäminä tavallisesti kovinkin arat lajit saattaisivat tulla pihapiiriin etsimään helppoa saalista.

Se, selvisikö tämä kohtaamani kaunis lintu lintu seuranneesta talvesta, ei koskaan selvinnyt. Toivottavasti. Valitettavasti ennusmerkit eivät olleet kovin hyvät.

P.s. Kaikki näkemäsi kuvat on otettu tarinan viirupöllöstä tuona yhtenä syksyisenä iltapäivänä syyskuun lopulla 2006.

Katso myös nämä:

Viirupöllön pesästä löytyi ihana piipittävä untuvikko Kevät on täällä – Viirupöllö hautoo ja linnut laulavat Lyhyt videovierailu ihanan viirupöllönpoikasen luona Viirupöllöperheen joulu tuli jo keväällä: Joulukertomus vuodelta 2003. Puhelinneuvonta pelasti viirupöllön – Arkiston helmi, v. 2009. Myyräkato iski – Viirupöllö ja muut pöllöt pulassa talvella 2010. Kuukkeli pihassa – Totta vai taikaa? – Arkiston helmi vuodelta 2008. Helmipöllö Ville hatun päällä – Hauska arkiston helmi, v. 2005. Jättiläismäinen porkkanan naatti ja rakastuneet lepät – Arkiston helmi, v. 2004. Sumuisilta saloilta – Arkiston helmi, v. 2004. Eläimellistä menoa saunassa – Luontopakina – Arkiston Helmi, v. 2005. Maailman ensimmäinen käkiaita – Arkiston helmi, v. 2004.