Videodokumentti hömötiaisen aggressiivisesta käytöksestä pehmolelua kohtaan

March 23, 2018 9:26 am

Kun parisen viikkoa sitten vein kollegaltani Elsa Kuittiselta lahjaksi saamani värikkään pehmokuukkelin ”omaan” kuukkelimetsääni, en voinut mitenkään aavistaa, mitä saisin teon seurauksena nähdä.

Alkuperäinen ajatuksenihan keinokuukkelin metsään viennissä oli nähdä ja kuvata se, miten lajitoveriensa katoamisen jälkeen yksin jäänyt kuukkeli suhtautuisi vain hämärästi itseään muistuttavaan pehmoleluun. Voisiko kuukkelin käytöksessä havaita jotain, josta voisi päätellä tuon älykkään varislinnun tunnistavan värikkäässä lelulinnussa jotain tuttua? Käyttäytyisikö kuukkelini sitä kohtaan vihamielisesti, vai eikö se välittäisi siitä lainkaan?

Näihin kysymyksiin sain vastauksen melko nopeasti: Aluksi kuukkeli vierasti selvästi outoa vierasta; pudottipa se sen kerran jopa oksalta syöksähtäessään itse ruokailemaan. Tosin pehmokuukkelin putoaminen oli käsittääkseni kelo-oksan tärähtämisen aiheuttama vahinko, ei kuukkelin tarkoituksellinen hyökkäys. Kolmantena kuvauspäivänä kuukkeli ei enää sitten noteerannut tekokuukkelin läsnäoloa millään tavalla.

Jo tällä välin olin kiinnittänyt huomioni paikan viidestä hömötiaisesta kahteen erikoiseen yksilöön, joista toiselta puuttui kokonaan pyrstö ja toinen taas näytti käyttäytyvän väkivaltaisesi pehmokuukkelia kohtaan joka kerran tullessaan hakemaan ruokaa. Tosin ei tämän jälkimmäisen linnun aggressiivinen käytös rajoittunut vain leluun, vaan osansa saivat talitinttejä ja kuukkelia lukuun ottamatta kaikki muut lajit. Muiden kimppuun kyseinen hömötiainen ei kuitenkaan käynyt; niiden sen omanaan pitämältä ruokintapaikalta karkottamiseen riitti sen vauhdikas paikalle tulo, jota se usein tehosti äänekkäällä, videollakin kuultavalla voimakkaalla viserryksellä.

Muut ruokintapaikalla käyneet neljä hömötiaista eivät juurikaan näyttäneet huomioivan pehmokuukkelin läsnäoloa. Myöskään muut pikkulinnut ( sinitiaiset, talitiaiset, töyhtötiaiset, yksinäinen puukiipijä) eivät osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta ”outoon lintuun”.

Aluksi en kuitenkaan onnistunut juurikaan kuvamaan tämän aggressiivisen hömötiaisen nopeita, yllättäen tapahtuneita hyökkäyksiä, sillä olin tuossa vaiheessa täysin keskittynyt kuukkelin kuvaukseen. Vasta kun kolmantena päivänä päätin siirtää kalustoni lähemmäksi ja vaihtaa pääasialliseksi kuvauskohteeksi tuon ”hömpän” hömpän, homma alkoi toimia.

Kaiken kaikkiaan niinä useina päivinä, joina olin paikalla, näin hömötiaisen tekevän kymmeniä ja kymmeniä eripituisia hyökkäyksiä pehmokuukkelin kimppuun. Näistä onnistuin sitten neljänä viimeisenä kuvauspäivänä dokumentoimaan reilut kolmekymmentä. Nyt nähtävällä videolla tilanteita on 23.

Kovin voimallista ei pehmokuukkelin saama käsittely ole kuitenkaan ollut, sillä siitä ei juuri hakemallakaan löydy jälkiä hömötiaisen nokan iskuista.

Kuvamateriaalin aitoudesta: Missään vaiheessa kuvauksia tai niiden ulkopuolella ei pehmokuukkelin ”houkuttelevuutta” oltu lisätty esim. sivelemällä tai ripottelemalla sen päälle jotain hömötiaiselle ravinnoksi kelpaavaa tai jotain, joka olisi voinut herättää hömötiaisen aggressiiviselta näyttävän käytöksen.

Lintujen ruoka: Itse tehty rasvaseos oli piilotettu pienen paikalle tuomani pystykelon latvaosan rakoihin. Yhden kerran, ja hyvin lyhyen aikaa, rasvaseosta oli myös kelo-oksassa pehmokuukkelin pyrstön takana sekä sen jalkojen etupuolella. Tämä pikainen kokeilu ei näyttänyt muuttavan niin kuukkelin kuin muidenkaan lintujen käytöstä millään tavalla.