Västäräkki kauneuskilpailussa – Mikä västäräkkikuvistani on kaunein?
Isokoskelo, naaras.
Kuvaajaurani alussa väheksyin västäräkkiä ymmärtämättä, että vika olikin siinä, että en nähnyt tuon veikeän velikullan parasta ominaisuuta. Sitä, että linnun värittömyys vaati kuvaajaltaan aivan uuden asenteen: Västäräkki voi näet vain harvoin olla kuvan tärkein elementti. Näkyvin se toki voi olla, mutta linnun tarkoitus, ainakin minun kuvissani, on korostaa taustan ja valojen kauneutta. Sen nälkeen, kun aikanaan olin tämän ymmärtänyt, minusta tuli todellinen västäräkkien ihailija, joka jokaisen iloisen pyrstönketkuttajan nähdessään alkaa välittömästi tutkia, mitä tällä kertaa kuvaustilanteesta olisi irti saatavissa.
Useimmiten västit jäävät minulta rauhaan, mutta aina tulee vastaan tilanne, jota ei voi ohittaa. Usein tällöin ratkaisut on tehtävä lähes sekunnin murto-osassa, sillä luontokuvauksen surkeus ja ihanuus on siinä, että tilanne harvoin jää odottamaan kuvaajaansa. Tässä päätöksenteossa onneksi auttaa vuosien kokemus. Jos todella näen mielestäni mahdollisuuden, se yleensä on myös sitä.
Näin kävi juuri eilen, kun olin järven rannassa kuvaamassa lähellä uiskentelevaa naarasisokoskeloa.
Syrjäsilmällä näin västäräkin hypähtäneen pienen rantapensaan oksalle ja tähyävän rauhallisena järvelle. Käänsin kameran, ja mitä näinkään: Iltaurinko loi linnun taustalle todella mielenkiintoisen värien ja valojen leikin. Siinä oli siis mahdollisuus, joka oli käytettävä.
Tuloksena oli useita erilaisia kuvia, joissa tausta on oleellisesti erilainen, mutta kaikissa todella ihastuttava. Vai onko? Mitä mieltä Sinä olet?
Mikä kuvistaa miellyttää sinua eniten? Kerro mielipiteesi, siitä mikä västäräkkikuvistani on kaunein. Tämän voi ttehdä kuvien jälkeen olevassa kommenttiosioissa. Minusta todellakin olisi hauska kuulla juuri Sinun mielipiteesi.
Kuva 1: Västäräkki.
Kuva 2: Västäräkki.
Kuva 3: Västäräkki.
Katso myös nämä:
Västäräkki pyörittää vinhasti palloa – Harvinainen tilannekuva 6.
Kevään ensimmäinen västäräkki ruokailee jään reunalla.
Tiedätkö miksi videon västäräkki heiluttaa pyrstöään?
Västäräkki satumaassa – Erään kuvaustilanteen herättämiä tunnelmia.
Luonnossa kaikki kierrätetään – Västäräkki näyttää mallia.
Västäräkki ahdingossa koulun liikuntasalissa– Arkiston helmi, v. 2005.
Viisi lintulajia mutta vain yksi ruokavalio – Sinirinta, pajusirkku, keltavästäräkki, västäräkki ja niittykirvinen ruokailevat.
Västäräkistä vähäsen – Hillittyjä kuvia heiluhännästä.
Sinisen lammikon västäräkki.
Västäräkki säilyi hengissä Suonenjoen suuresta raekuurosta – Harvinainen tilannekuva 19.
Julistan kevään 2012 alkaneeksi – Västäräkki on palannut.
Lintukuvakavalkadi, elokuu 2010 – Hernekerttu, sääksi, kanahaukka, korppi, mustaleppälintu, pajulintu, sääksi, teeri, västäräkki
3 Comments
irma
Eka kuvasta tykkään jostain syystä eniten. Mitään järkevää perustelua en osaa antaa, harrastelijaräpsijänä en ole ihmeemmin perehtynyt sommittelun ihmemaailmaan enkä näin ollen osaa tehdä syvällistä analyysiä siltä kantilta… Kuvassa västäräkin uteliaalla ilmeellä ja pään asennolla lienee merkitystä intuitiiviseen valintaani. Kauniit taustat on tosiaan kuvissa.
Petteri Ovaskainen
Ensinnäkin kaikki västiskuvat on loistavia, mikä tekeekin valinnasta hiukan hankalaa.
Kuva 2 on hieno peruskuva jossa linnun linjat myötäilee oksia mutta tausta on ehkä liian tumma ja lintu ei tule kunnolla esille, mutta näitä on jo liikaa liikkeellä.
Kuva 1 on siitä hyvä että lintu katsoo toiseen suuntaan, joten linjat oksien kanssa rikkoontuu, tausta on kirkas ja tuo lintua paremmin esille. Yleensä valitsisin tämän kuvan mutta..
Kuva 3 on edellisistä monin tavoin erilainen, lintu on toisinpäin ja näyttää kun olisi painanut pään syvälle ikäänkuin sanoakseen kuvaajalle että, et sä huomaa minua. Taustakin on muiden kuvien välimaastoa ja tämä otos pistää heti miettimään tarkemmin kun nopeasti käy kuvat läpi.
Itse ainakin haluan jotain erilaisuutta kuvissa kun mitä yleensä näkee ja yritän itsekin kuvia julkistaessa tuoda jotain erilaisuutta näkyviin, mikäli vaan mahdollista.
Joten vastaukseni on Kuva 3.
Hyvää kesän alkua ja hyviä kuvauskelejä! 🙂
admin
Kiitos Petteri seikkaperäisistä pohdinnoista. Sellaisia on on aina kiva kuulla ja lukea.
Oksista totean sen, verran, että en kuvaushetkellä huomannut niitä noin monta etualalla olevan, sillä huomioni oli kokonaan kiinnittynyt västin asennon seuraamiseen ja siihen, mikä sen paikka oli taustan valojen suhteen. Eivät ne oksat kuvaa pilaa, mutta vähempäänkin olisin ollut tyytyväinen. Toisaalta oikeassa luonnossa kuvatessa ei juurikaan voi vaikuttaa kuvan eri elementteihin. Toisin on esim. kuvausta varten järjestetyillä ruokintapaikoilla, joissa on aina vaarana, että sunnittelee ja järjestelee kuvausta ennalta liiaksikin.
Hyvää kuvauksellista kesän jatkoa Sinullekin,
Olli