Vanha rouva ja varpuset – Harvinainen tilannekuva 54
Tämä tilannekuva kymmeniä varpusia sylissään syöttävästä herttaisesta rouvasta on kahdesta syystä erikoinen: Ensinnäkin se on yksi niistä todella harvoista lintuaiheisista kuvista, joita olen koskaan ottanut ulkomailla. Kuva on otettu jo vuonna 2005 Louvren taidemuseon vieressä sijaitsevassa Jardin des Tuileries’n puistossa työmatkallani Pariisiin.
Jardin des Tuileries -puiston näet kartalla tästä linkistä. Jos taas haluat nähdä muita Pariisin kuviani, voit nähdä osan niistä tästä linkistä. Lisää löydät kirjoittamalla sana Pariisi sivupalkissa olevaan hakukenttään
Se, miksi minulla ei ole oikeastaan lainkaan ulkomailla otettuja lintukuvia – eikä juuri muitakaan luontokuvia – johtuu yksinkertaisesti siitä, että tein jo vuosia sitten ekologisen päätöksen olla juoksematta kuvaamassa luontoa oman lähireviirini ulkopuolella. Itse asiassa luulisin vähintään 90 % kuva-arkistoni kuvista olevan otettuja noin 30 km päässä kodistani. Ja tuostakin määrästä hyvin suuri osa noin 10 km säteellä kotipesästäni.
Kaiken lisäksi yhtä diakaudelle – termillä ei ole mitään tekemistä dinosaurusten kanssa – sattunutta kameraseurani ryhmämatkaa Norjaan lukuun ottamatta, millään ulkomaanmatkoistani ei ole toistaiseksi ollut tekemistä valokuvauksen kanssa, ovat ne sitten olleet joko työ- tai lomamatkoja.
Täysin kiveen hakattu päätökseni kuitenkin rajoittaa kuvaustoimintaa omalle lähialueelleni ei ole. Haaveissani on nimittäin joskus ajan kanssa kuvaamaan rajan takaista Karjalaa sekä ennen kaikkea Pariisia, johon minulla erityinen, osin selittämätön, henkinen suhde.
Vanha Rouva ja Pulut
Alla oleva elokuva on vuonna 1997 valmistunut Sylvain Chomet’n ohjaama ja monesti palkittu Vanha Rouva ja Pulut
’ La vieille dame et les pigeons’, joka kertoo siis myös pariisilaisesta vanhasta rouvasta, mutta hänessä ei ole mitään herttaista.
Linkki tietoihin elokuvasta. Se on englanninkielinen, sillä en löytänyt yhtään tästä merkittävästä elokuvasta kertovaa suomenkielistä sivustoa.
Huom! Elokuva ei vaadi varsinaisesti mitään kielitaitoa, ainoastaan kuvanlukutaitoa ja ennakkoluulotonta mieltä.
Alussa oleva lyhyt englanninkielinen osuus ei ole juonen seuraamisen kannalta kovin merkittävä, sillä sen tarkoitus on mielestäni lähinnä kritisoida amerikkalaisten tietämättömyyttä Euroopasta sekä heidän ruokailutottumuksiaan ja äänekästä käytöstään ranskalaisissa turistikohteissa, mistä ranskalaiset eivät ole koskaan ole olleet erityisen ilahtuneita.