Valo laukaisee lintujen lauluhalut

Artikkelin kuvien laulavat linnut ovat satakieli, rantasipi ja pyrstötön punakylkirastas.

Linnunlaulu on yksi luonnon ihanista ihmeistä.

Kuullessamme pitkän synkän talven jälkeen ensimmäiset lintujen yhteiset konsertit tiedämme, ettei kevät ole enää kaukana.

Mitä olisi myöskään kävely kesäiltana koivumetsän siimeksessä ilman taustalla jatkuvasti soljuvaa lintujen keskustelua.

Tai olisiko hienompaa hetkeä kuin istua mökkilaiturilla satakielen aloitellessa konserttiaan alkukesäisen myöhäisillan hämärässä.

Laulun aiheita on monia

Linnut laulavat monista eri syistä syystä: Tärkeimpiä niistä ovat vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen herättäminen  ja jo alkanen parisuhteen vahvistaminen.

Laulullaan ne voivat myös ilmoittaa tunkeilijoille oman elinalueensa, reviirinsä, rajat.

Useimmat linnuistamme ovat sekä muuttolintuja että päivälaulajia. Toki joukkoon mahtuu muitakin.

Esimerkiksi pöllöt, joita ei tavallisesti mielletä laulajiksi, eivät varsinaisesti kuulu kumpaankaan luokkaan ja yllämainittu satakieli on taas tyypillinen yölaulaja.

Valo laukaisee lauluhalut

Aivan niin kuin omat sydämemme ilahtuvat kevään valosta, samoin myös koiraslinnut heläyttävät sointujaan yhä innokkaammin  valon määrän lisääntyessä.

Itse asiassa niiden on pakko, sillä valo laukaisee käyntiin niiden hormonitoiminnan.

Ja kun hormonit hyrräävät, se on menoa.

Ei auta kuin laulaa jokaisen kaulan. Aina kun otollinen hetki avautuu. Itsestään varman Idols-kandidaatin itsevarmuutta ei tuolloin näytä horjuttavan mikään, ei edes pyrstön puuttuminen.

Punakylkirastasta laulattaa ilman pyrstöäkin.

Tähän ns. kevätlauluun yhtyvät myös ne lajit, joita pidämme räähkälintuina. Variskin voi keväthuumassa kuvitella itsensä konserttimestariksi.

Arkana lintuna sen laulu vain on niin vaimeaa, että useimmat eivät ole sitä koskaan kuulleet.

Onneksi keväthuuma ei tartu lintuinfluenssan lailla ihmisiin. Miltähän tuntuisi matkustaa aamuvarhaisella ahtaassa ruuhkabussissa kaikkien innokkaiden urosten viritellessä bassojaan.

No, onneksi Luoja on varjellut meidät siltä.

Äänet auttavat tunnistamisessa

Lintuharrastajille lintujen eri äänillä on suuri merkitys. Äänten avulla taitava harrastaja kykenee tunnistamaan eri lajeja ilman näköhavaintoakin.

Hyvin usein tämä on ainoa tapa tunnistaa jokin laji. Asiaa voi jokainen meistä kokeilla menemällä kesäiseen metsään.

Vaikka koko metsä raikaa erilaisia piipityksiä ja lurituksia, itse lintujen näkeminen on vaikeaa. Meille tavallisille ihmiselle ilman täyttävä konsertti voi kuulostaa sekavalta äänimassalta, mutta tarkkakorvainen harrastaja poimii äänten sekamelskasta eri lajeja kuin marjoja pensaasta.

Niinpä eräs tuttu lintuharrastaja kertoi laskeneensa polkupyöränsä selästä kuuden kilometrin työmatkan aikana noin neljäkymmentä eri lajia pelkästään äänten perusteella. Kadehdittava kyky!

Katso myös nämä:

Opi tunnistamaan liro ja metsäviklo – Katso tunnistuskuvat Metsäviklo ruokailee suolla. Lintu kylpee – Kuvissa 20 kylpevää lintulajia. Rantasipi sukeltaa – Harvinaisia kuvia kahlaajasta joka osaa sukeltaa! Liikenne vaatii miljoonia eläinuhreja- Luontokuvaaja voi vaikuttaa, osa 4. Kevään ensimmäinen punakylkirastas oli hyvin outo tapaus. Rantasipi, monen suomalaisen suosikkikahlaaja lähikuvassa. Värikkään savolaisen lätäkköni lajit: lapinsirri, liro, metsäviklo, rantasipi, taivaanvuohi ja suokukko Pikkusirri, liro, rantasipi ja metsäviklo lätäkköni uusissa upeissa väreissä. Myöhäinen lintu madon nappaa – Ainakin rantasipi ja varis. Äänestä suosikkiasi Vuoden Luontokuva 2012 –kilpailussa. Enkeli vai rantasipi? – Harvinainen tilannekuva 38.