Valkopäätiainen vs. amerikan taivaanvuohi

Kommentoi

Valkopäätiainen, Uurainen, 2007

Valkopäätiainen, Uurainen, 2007

Olen kahdesti ollut ihmettelemässä maahamme eksyneitä lintuharvinaisuuksia. Molempien kertojen lopputulema on ollut sama:

Olen palannut molemmista tilaisuuksista ymmälläni, miettien, mistä loppujen lopuksi tapahtumassa oli kysymys.

Tapahtumia ne molemmat ovat todellakin olleet, sillä ensimmäisellä kerralla samaa lintua kävi katsomassa vähintäänkin satoja lintuharrastajia ympäri Suomea. Useita lensi paikalle niinkin kaukaa kuin Iso-Britanniasta.

Tuolloin lintumaailman vetonaula oli Keski-Suomen Uuraisilta löytynyt siperialainen laji, valkopäätiainen.

Itse sotkeuduin tuolloin mukaan sen takia, että eräs sillä hetkellä autoton mutta  innokas lintuharrastaja pyysi minua kuskikseen päästäkseen itse näkemään linnun.

Paikalle saavuttuamme olin todella äimän käkenä nähdessäni pienellä sivutiellä tungeksivat lintuturistit. Tunnelmassa oli jotain samaa kuin suuren kansainvälisen viihdemaailman tähden esiintymistä odottavan ihailijajoukon keskuudessa. Itseni oli vaikea samaistua tuohon hiljaisen linnun esiintuloa odottavaan joukkoon.

Tuolla kerralla minulla oli kamera tarvittavine vehkeineen mukanani, joten sain ikuistettua tuon siperian ihmeen. Kuvien laadulla en tosin juuri pääse ylpeilemään. Enemmän kuin keskikertaista huonommat kuvat, minua on jälkeenpäin kuitenkin eniten kenkuttanut se, etten hoksannut ottaa yhtään kuvaa itse tapahtumasta ihmisineen.

Eilen minulle tarjoutui toinen mahdollisuus käydä ihmettelemässä vastaavanlaista harvinaisuutta, sillä eräs tuttavani tarjoutui ottamaan minut mukaansa bongaamaan edellisinä iltana Laukaasta löytynyttä superharvinaisuutta, amerikantaivaanvuohta.

Tällä kertaa olin sen verran viisaampi, että vaikka otin kameran mukaani, keskityin vain pääasiassa ihmettelemään paikalle kertyneen noin 150 hengen porukan toimia. Oli todella hämmentävää seurata sivusta, kuinka nuo asiaansa innostuneet luontoharrastajat jaksoivat tähytä tunti tolkulla rantakaislikkoon toivoen näkevänsä ainakin vilahdukselta tuon läntisen ihmeen, jota on Euroopassa tavattu vain muutaman kerran.

Amerikantaivaanvuohi Laukaassa 2010.

Joukko oli muuten kovin sekalainen seurakunta: oli miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Osa oli pukeutunut kelin mukaisesti, osa taas oli saapunut paikalle nappaskengät jaloissaan. Suurin osa paikallaolijoista oli suomenkielisiä, mutta myös suomenruotsia paikalla kuuli.

Myöskään linnun tarkkailuun käytetyt välineet eivät olleet samasta hyllystä ostettuja: Tavan harrastajan Kowa ja Nikon –kaukoputkien vierellä seisoi sulassa sovussa kalliita Zeissin ja Swarovskin putkia. Kaikilla ei toki ollut kaukoputkia, mutta kaikilla, paitsi minulla, oli kiikarit kaulassaan roikkumassa. Niitäkin oli joka lähtöön: Niin kuluneita 70-lukulaisia kuin juuri vastaostetun näköisiä huippuvalovoimaisia katseentehostajia. Joillakin harvoilla valituilla oli myös mukanaan kamera lintukuvaukseen soveliaine pitkine objektiiveineen.

Amerikan taivaanvuohi Laukaassa 2010.

Illan tähden toivotaan astuvan esiin.

Kaikkein eksoottisimman näköisiä olivat kuitenkin ne muutamat, joilla oli linnun äänen tallentamiseen tarkoitetut laitteet mukanaan. Olipa eräällä herrasmiehellä laitteeseen liitettynä paraboli, jonka avulla voidaan poimia kaukaakin linnun ääni ilman muista suunnista tulevia häiritseviä ääniä.

Kaukaisimmat bongarit olivat Helsingistä, ja eräät heistä aikovoivat jatkaa matkaansa yön selkään tavoitteenaan nähdä Pellossa havaittu harvinainen arokiuru.

Etsitkö muita harvinaisuuksia? Blogiarkistostani löytyy kuvakertomukset mm. seuraavista aiheista:

Lännessä rengastettu kurki ensimmäistä kertaa Itä-Suomessa.

Kaikkkien aikojen ensimmäinen kuva tundraurpiaisesta menossa kieppiin.

Rantasipi sukeltaa.

Poikkeavan värisiä lintuja.

Hirvet taistelevat hengestään jäisessä virrassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.