Unohdettuja kuvia ja muistoja kuva-arkiston kätköistä
Viime aikoina olen kuluttanut todella suuren osan vapaa-ajastani käymällä läpi tuhansia vielä nimeämättömiä kuvia. Hyönteiskuvien nimien puutteelle on usein yksinkertainen syy: Lajien tunnistaminen ei ainakaan itselleni ole kovin helppoa. Tämän kuvan hyönteisistä entuudestaan tuttuja olivat päällekkäin olevat viherkukkajäärä ja kimalaiskuoriainen. Muista erillään oleva hoikkakukkajäärä sen sijaan teetätti hiukan töitä.
Syy kuvan ottamiseen oli juuri kuvan tilanne, joka mahdollisti useamman komea lajin vangitsemisen samaan kuvaan. Kolme vuotta aikaisemmin olin sen sijaan kohdannut tilanteen, josta otettu kuva (alla) kertoo paremmin kuin mikään määrä sanoja sen, kuinka tärkeitä kukkivat kukat ovat hyönteisille.
Koska en itse ole saanut aikaiseksi laskea kuinka monta hyönteistä tai hyönteislajia kukinnolla on samanaikaisesti, voit vapaasti kiusata itseäsi aiheella. Monta joka tapauksessa.
Erilaisia lintukuvia oli nimeämättömissä kuvissa tietenkin hyvin suuri osa. Niiden nimien puuttumisen yhteinen nimittäjä on puolestaan se, että useat niistä on otettu kesällä, jolloin kuvauskiireet ovat kuumimmillaan. Tuolloin on joskus vaikea löytää aikaa, energiaa tai motivaatiota kuvien nimeämiseen.
Nyt nimen saaneiden kuvien joukossa oli myös alla oleva kuva sympaattisesta leppälinnunpoikasesta, joka oli eksynyt parvekkeelleni.
Myös aikuinen koiras leppälintu sai nyt itselleen nimen. Tämän kuvaustilanteen muistan erikoisen hyvin, sillä jouduin hakemaan pitemmän aikaa puiden välistä sellaista kuvakulmaa, josta itse lintu näkyisi täysin esteettömästi, mutta samalla metsäntutkimuslaitoksen koekentän matalien puiden oksat muodostaisivat värikkäälle linnulle kauniin kehyksen.
Keväällä 2014 minulla oli puolestaan harvinainen mahdollisuus kuvata useina päivinä lähietäisyydeltä kauniita pikkukäpylintuja. Koska tuolloin jo tiesin, ettei vastaava tilanne koskaan tulisi vastaani, kuvasin lintuja todella ahkerasti.
Tästä seurauksena oli tietenkin suuri kuvamäärä, joka taas tarkoitti sitä, että minun oli löydettävä jostain aika myös kaikkien kuvien läpikäymiselle niin niin nimeämiseksi kuin huonojen kuvien poistamiseksi. Suurimman osan tuolloin ottamistani kuvista olinkin tuolloin jaksanut nimettä, mutta ilmeisesti raja oli tullut jossain vaiheessa vastaan, sillä nimeämättömiä kuvia löytyi vielä parikymmentä kappaletta.
Myös alla olevan kuvan nimen puuttumisen ilmeinen syy on suuren kuvamäärän aiheuttama aikapula. Kuva on nimittäin otettu Suonenjoen jätevedenpuhdistamolla kesällä 2011, joka oli tuon minulle niin kovin tärkeän kuvauspaikan kulta-aikaa.
Parhaimpina päivinä kuvia saattoi tulla jopa yli tuhat, mikä tarkoitti todella kiireistä ja uuvuttavaa aikaa tietokoneella aina kuvausten jälkeen.
Myös kuluneet kevät ja kesä olivat kuvausmielessä kiireisiä. Loppukeväällä ja alkukesällä yritin nimittäin uutterasti dokumentoida silkkiuikkujen pesintää, mistä syystä alla oleva valkoviklo oli jäänyt nimeämättä. Lintu on muuten kuvattu samalla lahdella, jolla seuraamani silkkiuikutkin pesivät.
Myöhemmin kesällä huomioni kääntyi puolestaan kaakkureihin. Koska kuvauslammellani oli myös muutakin elämää, kuvasin sitä ymmärrettävistä syistä aina tilaisuuden tullen. Kaakkureiden jälkeen seuraavaksi äänekkäimpiä alueen asukkaita olivat valkoviklot, jotka etenkin kesäkuun lopulla pitivät usein konserttejaan lampea ympäröivällä suolla kasvavien kitukasvuisten mäntyjen ja pienten kelojen latvoissa.
P.s. Nimeämättömiä kuvia on vielä parisen tuhatta, mutta hyvin suuri osa niistä on jotain muuta kuin luontokuvia. Toki niitäkin niiden joukossa on. Saa nähdä julkaisenko niistäkin joitakin kanssaihmisteni iloksi.