Vuosien yksinäisyyteen tuomittu laulujoutsen- Surullinen tositarina, v. 2004.

Alla oleva tarina perustuu vuosina 2003-2004 keräämääni aineistoon pienellä, suurimmaksi osaksi erämaisella joella kuusi vuotta eläneestä siipirikosta laulujoutsenesta. Kaikki lintuun liittyvät kuvat on kuvattu tuolloin diafilmille ja skannattu myöhemmin digitaaliseen muotoon.

Kuuden vuoden yksinäisyys

Niin kuin aina, tarinat luonnosta tulevat vastaan sattumalta. Viime vuoden helmikuun alussa päätin käyttää pimenevän lauantai-iltapäivän viimeiset hetket etsiäkseni uutta koskikarapaikkaa kuvauskohteeksi. Viime vuonnahan tammi-helmikuun aika oli lämpötiloiltaan hyvinkin arktinen, joten useimmat pienet joet olivat umpijäässä. Kymmenkunta kilometriä Suonenjoelta etelään sijaitseva Kutujoki tuntui etukäteen sopivalta paikalta. Muistin vanhastaan, että Pieksämäentien varrella olevan sillan jälkeen joen virtaama oli yleensä niin rivakka, että se todennäköisesti pysyisi sulana kovimmillakin pakkasilla.

Joki osoittautui kuitenkin tyhjäksi karoista. Käännyin turhautuneena hämärtyvässä illassa jo kohti uskollista vankkuriani, kun katseeni sattui pienen sulan reunalla makaavaan myttyyn. En ollut uskoa silmiäni nähdesäni yksinäisen laulujoutsenen makaamassa jäällä kanjonin pohjalla. Asia tuntui lähes järjen vastaiselta, sillä pakkasta oli lähes kolmekymmentä ja paikka kaikkea muuta kuin sovelias joutsenen talviselle oleskelulle.

Kuva: Yksinäinen joutsen iltahämärässä löytöhetkellä

Liikahtamatta, kuin jäätyneenä, joutsen makasi paikallaan. Huolestuneena kutsuin sitä vaimeasti, jolloin se ei aluksi reagoinut mitenkään.Kutsuttuani sitä toistamiseen se yllättäen havahtui ja nosti nopeasti päätään, mutta tunnistettuaan minut itselleen vaarattomaksi se kävi rauhallisesti uudestaan nukkuma-asentoonsa. Sydän keveämpänä jätin paikan sillä erää.

Seuraavana aamuna palasin paikalle ja löysin joutsenen levänneenä ja virkeänä sillan alta. Tällä kertaa se kuitenkin vierasti seuraani ja lähti terhakasti marssimaan pitkin jokiuomaa kohti ylävirtaa. Muutaman pikaisesti vaihdetun katsekontaktin jälkeen se katosi läheisen joenmutkan taakse.

Kuva: Yksinäinen laulujoutsen lumisella joella keskellä korpea.

Asiasta kiinnostuneena päätin ottaa selvää linnusta, mikä ei itse asiassa ollut kovinkaan vaikeaa. Pienellä paikkakunnalla on omat etunsa. Muutamassa päivässä sain selville, että lintu oli yllättäen ilmestynyt jokeen syksyllä jo viitisen vuotta sitten. Päällisin puolin vahingoittumaton nuorehko lintu oli ilmeisesti joutunut aiemmin onnettomuuteen, sillä se oli kaikesta huolimatta lentokyvytön. Tuosta syksystä lähtien joki ja sen alapuolinen järvi muodostivat joutsenelle kodin. Kodin, joka tarjosi sille ravintoa ja suojaa, mutta josta puuttui jotain tärkeää: ystävät, toisten joutsenten seura.

Keväisin ja syksyisin lintu sai kuitenkin mahdollisesti nauttia hetken lajitovereidensa lohduttavasta läsnäolosta. Tähän ainakin viittaa useiden eri henkilöiden minulle kertomat kuvaukset siitä, kuinka muuttoaikoina jotkut joutsenet olivat laskeutuneet yksinäisen joutsenen lähelle ja pitäneet tälle seuraa ennen oman taipaleensa jatkumista. Muina aikoina lintu oli tuomittu katkeamattomaan yksinäisyyteen.

Kuva: Kutujoki talvella.

Talvet yksinäinen joutsen vietti kulkemalla edestakaisin pitkin usean kilometrin pituista jokivartta. Yksinäisestä vaelluksesta jäivät usein kertomaan hangen pintaan piirtyneet räpylöiden jäljet

Kuva: Siipirikon joutsenen jäljet hangella.

Retkillään se etsi ravintoa sulapaikoista, mutta välillä se turvautui myös ihmisten sille antamaan ravintoon. Ilmeni näet, että ainakin kahdessa eri paikassa sille oli tarjottu ruokaa sen jostain syystä halutessa ilmestyä ihmisten ilmoille. Näin se siis oli selvinnyt tuolloin jo viidestä talvesta.

Kuva: Yksinäinen joutsen sulapaikassa pakkaspäivänä.

Tieto siitä, että linnun perushuolto tuntui olevan kunnossa, oli rauhoittava. Joutsenen lohduton kohtalo ei kuitenkaan antanut minulle rauhaa ennen, kuin olin selvittänyt, olisiko sen elämän edistämiseksi tehtävissä jotain radikaalimpaa. Tällöin niin paikallinen vesilintututkija kuin useat lintuharrastajatkin olivat hyvin yksimielisiä ja katsoivat, ettei linnun siirtämiseen ole välttämätöntä syytä, sillä se näytti selviävän hyvin ilman ihmisen asiaan puuttumistakin. Kaiken lisäksi terveen voimakkaan linnun kiinnisaaminen jokiuomassa olisi lähes mahdoton urakka. Vaikka itsekin ymmärsin asian samalla tavalla, ei se juurikaan helpottanut mieltäni painavaa huolta. Lukuisat olivat ne kerrat, jolloin kuvittelin sieluni silmin joutsenen taapertamassa halki paksujen lumikinosten, petojen ahnaiden silmien vaaniessa jokaista heikkouden merkkiä.

Kuva: Yksinäinen laulujoutsen nukkuu pakkaspäivänä.

Niinpä kävinkin talven ja seuraavan kesän aikana etsimässä lintua aina, kun muut kiireeni sen sallivat. Lisäksi vaihdoin kesällä sähköpostia joutsenen kotijärven tuntumassa asuvan rouvan kanssa. Niin omat havaintoni kuin ulkopuolistenkin käsitykset vahvistivat uskoani, että lintu oli kesän jälkeen vahvassa kunnossa ja hyvin varustautunut tulevaan talveen.

Kuva: Yksinäinen siipirikko joutsen oikoo siipiään.

Kesän lopulla sain kuitenkin tyrmistyksekseni viestin, että joutsen oli kadonnut eikä sitä enää ollut järvellä näkynyt. Kävin toteamassa asian itsekin ja myöhemmin syksyllä yritin useita kertoja epätoivoisesti löytää jo ystävänäni pitämäni linnun. Tuloksetta.Viimeisen kerran kävin etsimässä ja haastattelemassa jokivarren asukkaita joulun pyhien jälkeen. Mitään uutta ei selvinnyt. Ei edes jäätyneen jokiuoman lumesta löytynyt minkäänlaisia merkkejä joutsenen läsnäolosta.

Mikä oli siis ystäväni kohtalo? Se jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Ehkä se sairastui tai ehkäpä vuosien yksinäisyys oli liikaa sosiaaliselle linnulle. Vai olisiko ohikulkeva ilves pystynyt yllättämään sen? Myös salametsästäjälle luottavainen ystäväni olisi ollut liiankin helppo saalis.

Oli miten oli, yksinäisen joutsen muisto jää kaikkein niiden ihmisten sydämiin, joiden elämään se yllättäen aikanaan astui ja joiden elämästä se aivan yhtä yllättäen katosi.

Katso myös nämä:

Urhea palomies haki joutsenen keskeltä jäätynyttä jokea – Katso tapahtuma videolta. Romeo ja Julia: Laulujoutsenten traaginen rakkaustarina. Konneveden sähkölankoihin lentänyttä laulujoutsenta ei voitu auttaa. Koituuko kalastajan huolimattomuus tämä laulujoutsenen kohtaloksi? Laulujoutsen ei helposti jää jään vangiksi – Rikkoo vaikka jäätä. Katso video. Yksinäinen laulujoutsen talven vankina. Videolla Rautalammin Vesterilän vaaralliset sähkölangat ja loukkaantuneen laulujoutsenen iltakävely Laulujoutsen kamppailee hengestään katiskannarun vankina – Harvinainen tilannekuva 12. Lapsi jättää tunteikkaat jäähyväiset loukkaantuneelle laulujoutsenelle – Harvinainen tilannekuva 73 Sähkö tappaa eläimiä – Järkyttävä jälleenkohtaaminen. Sähkölankaan lentänyt laulujoutsen ei ole kaunis näky. Nuori laulujoutsen ja kaunis höyhen – Eläinsatu lapsille ja lapsenmielisille. Katso HD video.