Kuukkeli pihassa – Totta vai taikaa? – Arkiston helmi vuodelta 2008.

Viime päivien blogini ovat olleet sävyltään kovin alakuloisia, joten on syytä hiukan piristää tunnelmaa mukavilla muistoilla yhdestä kuvauskäynnistä erään lukijaperheeni kuukkelipihassa kaukana Suonenjoen keskustasta. Myös kuvat ovat samat kuin silloin julkaistussa pakinassani, ja ne on kuvattu tarinaan liittyvän talon pihassa yhtenä pimeänä talvipäivänä helmikuussa 2008.

Totta vai taikaa?

Jos osaisin taikoa, loihtisin itselleni vanhan pihapiirin harmaine hirsirakennuksineen. Kauas kaikesta turhasta mutta aivan lähelle kaikkia tarpeellisia palveluita. Luonnonrauhaan, jota häiritsisi vain jokunen tieltään eksynyt ohikulkija.

Luonnon läheisyys näkyisi etenkin pihan eläimistössä, jotka luottavaisella käyttäytymisellään kertoisivat tilan asukkaiden ja eläinten välisestä syvästä luottamuksesta. Niinpä jänö uskaltaisi mitään pelkäämättä imettää pienokaisiaan aivan tuvan ikkunan alla. Supiperhekään ei ujostelisi käydä joskus etsimässä isäntäväen jättämiä ruuantähteitä.

Puhumattakaan viereisen metsikön liito-oravista, jotka yöllisillä ravinnonhakumatkoillaan vierailisivat pihaa reunustavissa koivuissa.

Ja linnut. Niitä minä taikoisin joka sorttia täyttämään kesäisin laulullaan läheiset metsät. Talveksi minä kutsuisin pihaan metsiemme kauneimmat linnut värittämään muuten niin valjua talvista maisemaa. Pihassa kävisivät tietenkin kultaiset keltasirkut ja upeat urpiaiset. Tiaisista ja viherpeipoista puhumattakaan.

Käpytikkoja pitäisi myös olla. Mieluummin useampia. Neljä olisi sopiva määrä. Pikkutikkakin voisi joskus piipahtaa, mutta kauniita harmaapäätikkoja olisi kyllä oltava pihassa pysyvästi. Myös valkoselkätikan taikoisin pihaa kaunistamaan ja sille lisää arvokkuutta antamaan. Kun kaikki olisi valmista, kutsuisin paikalle parhaat ystäväni, kuukkelit. Siinä me sitten sieluveljieni kanssa ihastelisimme vaiti luonnon ihmeellistä kauneutta.

Niin, jos siis osaisin taikoa. Mutta onneksi minun ei tarvitsekaan osata, sillä tällainen paikka on jo olemassa. Vieläpä jossain rakkaassa Sisä-Savossamme. Eikä siihen ole tarvittu edes taikaa. Ainostaan tilan nykyisten asukkaiden halua elää sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa.

Katso myös nämä:

Helmipöllö Ville hatun päällä – Hauska arkiston helmi, v. 2005. Jättiläismäinen porkkanan naatti ja rakastuneet lepät – Arkiston helmi, v. 2004. Laulujoutsenet sakeassa sumussa – Arkiston Helmi, v. 2004. Viirupöllö aidalla ruskan aikaan – Arkiston helmi, v. 2006. Sumuisilta saloilta – Arkiston helmi, v. 2004. Eläimellistä menoa saunassa – Luontopakina – Arkiston Helmi, v. 2005. Maailman ensimmäinen käkiaita – Arkiston helmi, v. 2004. Peukaloinen todisti taistelua erämaassa – Jättiläispuupistiäinen ja muurahainen hirmuisessa kamppailussa Kuukkelien kutsumaton luppakorvainen vieras. Suomalaista metsästyksen metsäkaurislogiikkaa Suoraan karhun suusta – Pohdintoja suomalaisten suhteesta karhuun. Lintujen luksuskoteja – Sokean kanan seikkailuja, osa 1.