Tilhi, pikkulepinkäinen, keltasirkku ja kalalokki – kevään kuvasatoa.
Viime päivien kuvasato on ollut melko kirjava, mutta kuvamäärät pieniä. Suurin osa luontokuvaukseen käytetettävissäni olevasta ajasta on mennyt uusien kuvauskohteiden etsintään.
Jonkin verran olen ehtinyt kuvaamaankin. Ensimmäinen kuvauskohteeni on ns.pakkopulla eli kalalokki, jota olen kuvannut todella vähän, vaikka lehtipakinoissani tämänkin lajin kuville olisi ollut käyttöä. Nyt yksi lintu tuli kuitenkin sattumalta sopivalle kuvasuhollille, joten käytin tilaisuuden hyväkseni. Tuloksena tavallisia lintukuvia, joissa ei ole mitään muuta katsottavaa kuin itse kalalokki. Monille kuvaajille se riitää, mutta itse en saa juuri minkaaänlaista tyydytystä tämänkaltaisista kuvista.
Onneksi muunlaisiakin kuvia olen onnistunut saamaan. Ne ovat kaikki itselleni kovin tutuista lajeista, mutta näkökulma on uusi.
Tämän västäräkin tavoitin hiekkakuopalta, jossa se suostui auliisti poseeramaan siten, että sain linnulle sen vaatimattomia värejä korostavan kauniin ruskean taustan.
Keltasirkku puolestaan istui ilta-auringossa pienen kuusentaimen latvassa. Ilta-aurinko on siinä mielessä otollinen aika keltasirkun kuvaamiselle, että se saa linnun keltaiset värit hehkumaan kirkkaina, joskus jopa liiankin.
Samasta ympäristöstä tavoitin pari iltaa myöhemmin pienimmän petolintumme, pikkulepinkäisen. Myös tämä komea koiraslintu viihtyi laskevan auringon lämmössä.
Tämän päivän yllätys oli Suonenjoen saloilla vastaani tullut pieni tilhiparvi. Tilhihän ei sinänsä ole mikään harvinaisuus, mutta kesällä sen näkeminen näillä leveyksillä on aika harvinaista herkkua. Kaiken lisäksi vanha kunnon patsaaksimuuttumistemppuni toimi todella hyvin, ja linnut tulivat ruokailemaan todella lähelle. Mikä parasta, kuvaan vangitsemani tausta ei juurikaan jätä toivomisen varaa.
Tags: METLA