Tapasin sielunveljeni kuukkelit.
Tänään onni suosi Ollia, sillä ensimmäisen kerran useampaan viikkoon valoa riitti elävien otuksien kuvaamiseen.
Niinpä kiitin yläkerran herraa, ja karautin ihastelemaan sielunystäviäni, kuukkeleita.
Tarkoituksenani oli lähes vuoden eron jälkeen opettaa ne jälleen luottamaan minuun. Toki en kieltäytynyt kuvien ottamisesta, mikäli vain tilaisuus siihen tuli.
Ja tulihan se.
Voisiko siis olla parempaa päivää Savossa asuvalla kainuulaisella luontokuvaajalla?