Tanssivat ruohot ja muita kokeiluja
Kohtuullisen onnistuneet lupiinikuvani ovat saaneet minut nyt jatkamaan kokeiluja samalla tekniikalla.
Tänä iltana kokeiluun tuli se lisäys, että ylitin ensimmäistä kertaa todella pitkästä aikaa abstraktin taiteen rajan. Siitä myöhemmin.
Aluksi pakollinen kevennys: Mitä kuva esitää?
Selitykseksi kuvalle sen verran, että kuva oli pakko ottaa, koska kohteesta ei juuri näkynyt sen puolen tunnin aikana, jota sitä seurasin. Siinä sitä siis ehtii puntaroimaan niin vakava- kuin leikkimielisestikin uusia kuvakulmia.
Vastauksen kysymykseen löydät tämän pakinan lopusta.
Horsmia ja heiniä
Ensimmäiseksi uhrikseni uuden kukkakuvaustekniikkani kokeilussa joutuivta varomattomat maitohorsmat. Eivät kuvat huonoja olleet, mutta varsinainen idea niistä kuitenkin jäi puuttumaan.
Tänä iltana löysin sitten todella mielenkiintoisen paikan aivan metsäaukion laidalta läheltä metsäautotietä. Aukio oli kuin tuulessa vellova meri täynnä horsmia ja laskevassa ilta-auringossa punaisena hohtavia ruohoja.
Ensimmäisten kuvien ottamiseksi odotin kaikkien tyyneintä hetkeä. Tulos oli kuitenkin mielestäni tylsä, koska ruohot hallitsivat yksityskohdillaan kuva-alaa liikaa.
Toisessa kuvassa näkyy jo tuulen vaikutusta vasemmassa alakulmassa, minkä seurauksena seurauksena siinä on aistittavissa jo liikkeen tuntua. Oikealla olevien ruohojen liiallinen tarkkuus, vaikkeivät ne erityisen tarkkoja olekaan, kuitenkin edelleen häiritsee.
Seuraava kuva miellyttää minua jo enemmän, sillä ruohot eivät ole enää häirtsevän tarkkoja. Kehumaan kuvaa en kuitenkaan rupeaisi.
Seuraavissa kahdessa kuvissa olenkin sitten käyttänyt huomattavan pitkää valotusaikaa, minkä seurauksena kuvien hallitseva elementti on liike. Näiden kuvien takia illan vaiheittainen kuvausprosessi oli kannattava. Mitä olisinkaan sanut aikaiseksi, jos olisin käyttänyt enemmän aikaa ja ottanut todella paljon kuvia eri kameran asetuksilla ja erilaisia olosuhteita vielä kauemmin odottaen. Mutta toisaalta tämähän oli vain osa tekniikan harjoittelua.
Ps. Nämä kuvat olivat mahdollisia siitä yksinkertaisesta syystä, että käytin puhdistuttamassa kamerani kuopiolaisessa Kamerasepissä, jossa homma hoituu todella ammattitaitoisesti.
Ilman kennon puhdistusta kuvat nvoisivat näyttää tältä:
Onneksi on olemassa kuvankäsittelyohjelmat, joilla roskan poisto ei vie turhan kauan aikaa. Muutahan en kuvista yleensä poistakaan. Ja jos muuta poistan, sen kyllä kerron.
Vastaus kysymykseen: Lepäävän metsäjäniksen peräpeili ja takatassut.
5 Comments
OlliKorhonen.com » Blog Archive » Huurteen hurma: Jatkoa kesän tanssiville ruohoille.
[…] kestänyt kauan, kun silmieni edessä avautuva kaunis pienmaisema toi mieleeni kesäisen kokeiluni tanssivista ruohoista, jonka tulos oli ollut itsellenikin iloinen […]
Petteri Ovaskainen
Todellakin onnistuneita kokeiluja ja hyvin näkee tuulen osan kuvissa. No nythän sen roskan huomaakin ja jopas on kokoa! Hyvä että sait putsatuksi niin ei tarvii jälkikäsittelyssä repiä hiuksia päästä, vaikka onhan se Lightroomissa todellakin helpompaa jos vertaa esim Photoshoppiin. Kunhan roska ei satu mihinkään hankalampaan kohtaan kuten esim. silmään.
admin
Kamerasepilläkin ihmettelivät, mistä olen moisen roskan onnistunut kalastamaan.
Tero Pelkonen
Hieno tuo toiseksi alimmainen heinäkuva. Liikettä on sopivasti,ilta-aurinko saa värit hehkumaan ja taustalla näkyy sopivasti horsmia. Kuvakennon roskaa ihmettelevälle Korpille nauroin pitkään. Ympäristöään jatkuvasti tarkkailevalta Korpilta ei jää mikään huomaamatta, heh.. Rusakko/Jänis kuvasi ovat olleet parhaimmistoa, mitä olen koskaan nähnyt.
admin
Heinäkuvista sen verran, että yritin ottaa myös sellaisen kuvan, jossa taustan horsmien väri olisi jollain tavoin siivilöitynyt tai kuultanut heiluvien heinien välistä, mutta siinä en onnistunut.