Tämän miehen 40 vuotta vanha päätös on vähintäänkin peukuttamisen arvoinen.
Olipa hieno ja mieleenpainuva kokemus: Lähes kasikymppinen lukijani viuhtoi edelläni kuusikossa sen, minkä käsittämättömän vetreistä sääristään lähti.
Kerran hän jopa kääntyi ympäri ja kysyi huolestuneen näköisenä, jaksoinko pysytellä hänen vanavedessään.
Syy, miksi olimme lähteneet liikkeelle, oli hänen lupauksensa viedä minut itselleni aivan uuteen kuukkelipaikkaan.
Reilun tunnin kestäneen yhteisen metsäretkemme aikana hän kertoi minulle avoimesti monia mielenkiintoisia asioita omasta elämästään.
Kuunnellessani hänen elämäntarinaansa minulle tuli hyvin selvä kuva siitä, kuinka tärkeä asia luonto ja etenkin linnut hänelle nyt ja aina olivat olleet.
Yllätyksekseni oppaani jopa kertoi minulle itsestään jotain, josta hän ei varmaankaan ollut kovin monille puhunut.
Hän nimittäin sanoi, minun häntä siihen millään tavalla johdattelematta, lopettaneensa metsästyksen vuonna 1975 eikä sitä sen jälkeen harrastaneensa.
Kun utelin syytä hänen päätökseensä, hän selitti todenneensa riistalintujen määrän niin vähäiseksi, ettei enää ainakaan itse halunnut tilannetta siitä edelleen pahentaa.
Se, miksi nyt kirjoitin asiasta, on suuri kunnioitukseni hänen lähes 40 vuotta sitten tekemäänsä päätöstä kohtaan.
Valitettavasti blogini lukijamäärä on kuitenkin kovin suhteellisen vaatimaton. Jos sen suosio olisi toinen ja tästä artikkelista pitäneiden määrä sen mukaisesti ”tähtitieteellinen”, olisi enemmän kuin suuri ilo voida kertoa sympaattiselle oppaalleni hänen päätöksensä saamasta suuresta arvostuksesta.
Toisaalta onhan suurempiakin ihmeitä tapahtunut. Ehkäpä syntyy sittenkin oikea kansanliike, joka haluaa osoittaa kauttani kunnioitustaan hänelle.
Ken tietää. Toivoa ei saa koskaan heittää.
Ps. 1. Jos haluat auttaa minua asiassa, voit levittää vapaasti tietoa artikkelista sosiaalisessa mediassa tai muulla hyväksi näkemälläsi tavalla.
Ps. 2. Olen toki aiemminkin kirjoittanut aiheista, jotka liittyvät metsästykseen tavalla tai toisella. Tai oikeastaan vain toisella. Niihin voit tutustua halutessasi tästä linkistä.
1 Comment
Peukuttamisen arvoinen tosiaan! | Mrs Jiin elämää
[…] http://www.ollikorhonen.com/taman-miehen-paatos-on-vahintaankin-peukuttamisen-arvoinen/ […]