Taivaallinen tikkalehto – Pohjantikan upea pesäpaikka.
Kuva: Pohjantikka lehdossa.
Kaiken kokee kun kauan elää.
Kaksi kesää sitten polkuni johti lintuharrastajilta saamani vihjeen perusteella täysin käsittämättömään paikkaan Suonenjoella:
Hehtaarikaupalla valtavia, vanhoja, osin jo lahovikaisia haapoja ja koivuja.
Ja mikä parasta, tämä harvinainen lehto oli myös pohjantikan kotimetsä.
Korkealla pääni yläpuolella kohoava vihreä lehvästö muodosti suurenmoisen siivilän, jonka lävitse vain harvat auringonsäteet onnistuivat livahtamaan.
Tämän vihreän katon alla vallitsi syvä hiljaisuus, jota ainoastaan harvakseltaan laulelevat sirittäjät rohkenivat rikkoa.
Kokemus oli niin valtava, että lähes unohdin tulleeni paikkaan pohjantikkaa kuvaamaan.
Tikkoja sitten toki kuvasinkin, mutta tunsin suurta häpeää häiritessäni lehdon rauhaa kovaäänisellä kamerallani.
Kuva: Pohjantikan poikanen pesäkolossa.
Kuva: Pohjantikkakoiras pesäkololla.
Katso myös nämä:
Pohjantikan ihanteellinen kotimetsä – Katso video.
Sirittäjä kuusikossa – Itselleni aivan uusi kuvauslaji.
Minä ja pohjantikka kivisten jättiläisten maassa
Laulujoutsen jäätynessä maisemassa.
Kuvia joita et halua nähdä:Törmäpääskykolonian tuho sorakuopalla kesällä 2010
Terveisiä huuhkajavuorelta.
Mustarastas, järripeippo ja pikkuvarpunen.
Kulorastas ääntelee lähikuvassa.
Suonenjoen suuri kantopalo oli kuin valtava juhannuskokko
Kaakkurilammen ympäristörikollista etsitään – Luontokuvaaja voi vaikuttaa, osa 1.
Koskikaralle riittää pienikin reikä jäässä.
Saukko sukelsi kuvassa.
2 Comments
Tero Pelkonen
Tämmöiset lehtoalueet ovat melko vähissä. Onnettoman pieniä alueita on enää siellä täällä jäljellä.
Ylin kuva on minusta harkitun hieno. Todellinen laatuotos.
admin
Tällaiset lehdot todella ovat harvinaisia. Tällä nimenomaisella paikalla on siinä mielessä mielenkiintoinen historia, että sitä ei ole suojeltu eikä iäkäs omistaja viimeksi asiasta keskustellessame ollut halukas sitä virallisesti suojelemaan. Hän tosin itse suojelee aluetta hyvinkin tunollisesti ja ottaa sieltä vain jonkin verran polttopuuta. Eräs metsäyhtiön työntekijä tietää myös paikan ja sanoi itse kiertävänsä sen kaukaa. Hän totesi myös itkun tulevan silmään sinä päivänä, kun joku “metsänhoidollisista syistä” panee lehdon matalaksi.
Mitä kuvaan tulee, on tosiasia, että aika harvoin tulee vastaan lintuvausten yhteydessä sellaisia bhiotooppeja, jotka kauneutensa puolesta ovat ikuistamisen arvoisia.