Peukaloinen todisti taistelua erämaassa – Jättiläispuupistiäinen ja muurahainen hirmuisessa kamppailussa
Kävin lävitse juttuarkistoani ja vastaan tuli jälleen kerran yksi todellinen arkiston helmi, pakina vuodelta 2007, jolloin olin tilanteessa, jossa kuvaaminen oli hetkellisesti vaikeutunut.
Tuolloin syynä ei vain ollut minun terveyteni vaan kamerani sulkimen särkyminen.
Peukaloinen todisti taistelua erämaassa
Huh, huh… Kesäloma jäikin kovin lyhyeksi, sillä luonto kihisee uutta ja vanhaa elämää. Joten pakkohan siellä on minunlaiseni luontojuopon kaikki aikani viettää.
Kuvausvastuun on saanut vain ottaa kakkoskamerani, sillä varsinainen työjuhtani on edelleen korjattavana.
Vastuunotto kyllä tässä yhteydessä tarkoittaa lähinnä kykyä sietää sitä jatkuvaa sadattelua, joka Sisä-Savon metsissä on raikunut toisen luokan vempeleeni toimiessa joko liian hitaasti tai ei ollenkaan.
Tuloksena on näet ollut satoja kuvia, jotka eivät kelpaa edes ’Outo lintu’ – kandidaateiksi.
Tilanne olisi ollut lähes kestämätön, elleivät kohtalo ja hyvä tuuri lyöneet viisaat päänsä yhteen ja päättäneet pelastaa luontokuvaajapoloisen mielenterveyden:
Olin juuri kuvamaassa yhtä lintumaailman lilliputeista, peukaloista, kun läheisestä risukasasta kuuluva kiukkuinen surina kiinnitti uteliaisuuteni.
Surinan lähteeksi paljastui jättiläispuupistiäinen, jonka peräpäähän oli pureutunut ärhäkkä muurahainen. Koosta eikä voimasta ei näyttänyt olevan mitään hyötyä pistiäiselle sen yrittäessä epätoivoisesti vapautua muurahaisen polttavasta otteesta.
Loppujen lopuksi se onnistui pääsemään ilmaan, muurahainen tiukasti kuitenkin kiinni takapuolessaan.
Pistiäisen koomisen lentoonlähdön nähdessäni ilkikurinen alter egoni ei voinut olla miettimättä, mahtoiko murkku tuossa vaiheessa mahdollisesti luulla päässeensä muurahaisten huvipuistoon.
Itse asiassa olin kuulevinani sen iloisesti huutavan ”Särkänniemeen, Särkänniemeen” juuri ennen, kuin jättiläiskokoinen pistiäinen kohosi hoippuen ilmaan kuin valtava kuljetushelikopteri.
Faktaa: Julmetun kokoinen jättiläispuupistiäisen (Urocerus gigas) koko (max. n. 40 mm) ja pörräävä lentoääni ovat kauhua herättäviä, mutta ihmiselle laji on vaaraton. Myös metsille se on melko harmiton, sillä se laskee munansa lähinnä jo vahingoittuneisiin puihin tai vastahakattuihin kantoihin.