Sylvian sirkuttaja alkutalven kynsissä – Mustapääkerttu, Arkiston helmi, v. 2007.
Marraskuussa 2007 yksinäinen mustapääkerttukoiras sinnitteli useita päiviä aivan Suonenjoen keskustassa syöden köynnöskuusaman marjoja. Tuolloin maa oli jo aivan valkoinen Pohjois-Savossa.
Kesäisin mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) käyttää ravintonaan lähinnä hyönteisiä, mutta syksyn tullen myös marjat kelpaavat yhä enenevässä määrin. Niinpä hyvinä pihlajanmarjavuosina jotkut urheat linnut yrittävät talvehtia maassamme. Myös seljan- ja aronian marjojen tiedetään linnulle maistuvan.
Topelius ja mustapääkerttu
”Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan?”
Kenenpä meidän sydämeemme eivät olisi lähtemättömästi syöpyneet nämä Zacharias Topeliuksen joululaulun haikeat sanat Etnan rinteillä kaipaustaan Suomeen visertävästä vangista.
Mutta kuinka moni meistä tietää, että kyseinen lintu on todennäköisesti mustapääkerttu, tai että Topelius ei koskaan käynyt Italiassa?
Topelius muuten ihastui siinä määrin tähän viehättävään kesävieraaseemme, että kertoo linnusta myös laulussaan ’Kesäpäivä Kangasalla’: ”Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen.”