Suuttunut sukeltaja puraisi varpaastani
Voitteko kuvitella, kuinka yllättynyt olin, kun kahlatessani viattomasti matalassa vedessä tunsin varpaassani äkäisen kivun. Nostaessani jalkani ylös vedestä sen mukana pintaan nousi myös varvastani aggressiivisesti pureva sukeltaja. Voitteko todellakaan kuvitella!
Syytä tuossa vaiheessa vielä minulle tuntemattoman sukeltajan väkivaltaisen käytökseen saatoin vain kuvitella. Toisaalta hyökkääjä oli sattuneesta syystä kykenemätön selittämään outoa käytöstään.
Tähän väliin tarvitaan siis muutama selityksen sana, jotta ette putoaisi lopullisesti kärryiltä: Tapahtumapaikka oli yksi puutarhani vesialtaista, joissa joka kesä asustaa kiitettävä määrä kovakuoriaisiin luettavia sukeltajia. Varvastani inhonnut hyönteinen olikin ilmeisesti alla olevassa kuvassa keltalaitasukeltajanaaraan selässä killuva sukeltajalaji, jolle en ole toistaiseksi uskaltanut antaa lajimääritystä.
Altaideni ylpeydenaihe ovat kuitenkin kookkaat keltalaitasukeltajat (dytiscus marginalis), jotka poseeraavat alla olevassa kuvassa. Sukupuolet tunnistaa peitinsiivistä: Koiraan peitinsiivet ovat sileät, naaran uurteiset.
Koiraalla on muuten mielenkiintoiset etujalat: Ne ovat leveät, ja niissä on pienet imukupit, joilla se voi kiinnittyä naaraan selkään parittelun aikana.
Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttuu, kun tietää, että yleensä niissä lajeissa, joiden koirailla on imukupit, naaraat eivät ole sileäselkäisiä. Niinpä naaraiden epätasaisten peitinsiipien ansiosta koiraat eivät pysty pitämään niistä kiinni niin kauan, että naaraat hukkuisivat. Keltalaitasukeltajilla evoluutio on kuitenkin tehnyt tepposet, sillä on olemassa myös sileäselkäisiä naaraita. Kyllä luonto on ihmeellinen.
P.s. Sukeltajat on kuvattu pienessä akvaariossa. Kuvauksen jälkeen ne on päästetty vapauteen.
P.s.2. Pyydän nöyrimmin anteeksi, että johdin otsikoinnillani jonkun harhaan. Idean otsikosta sain iltapäivälehdistä, joiden otsikoilla ei useastikaan ole kuin löyhä sidos varsinaiseen aiheeseen.