Suuria lintuja iltataivaalla ja muita muistoja kuvauskesästä 2017
Viime kesänä valokuvasin luontoa ehkä vähemmän kuin koskaan sen jälkeen, kun aloin luontokuvaamaan ammattimaisesti varsinaisen päivätyöni ohella. Syitä kuvamäärän laskuun oli ainakin kolme: Kuva-arkistoni on nykyisellään niin suuri, ettei minulla ole monestikaan välitöntä tarvetta kuvata mitään lehtijuttujani varten. Toiseksi, kesän sää ei ollut erityisen suotuisa pääkohteideni, lintujen, kuvaamiselle. Ja kolmanneksi, kesäksi suunnittelemani kaakkurien kuvaukset eivät koskaan toteutuneet, sillä lammen pesintä keskeytyi häirinnän takia jo toisena peräkkäisenä kesänä.
Tämä oli minulle suuri pettymys, sillä olin henkisesti valmistautunut käyttämään paljon aikaa kaakkurien kuvaamisen. Valokuvien sijaan keskityinkin kuvaamaan paljon aikaisempaa enemmän videoita, mikä on näkynyt myös kesällä ja syksyllä julkaisemissani blogiartikkeleissa.
Kesän kuvauksista ensimmäisinä mieleeni tulee elokuinen ilta Rautalammin Tyyrinvirralla. Olin tuolloin juuri lopettelemassa harmaahaikarakuvauksia siltä illalta, kun hyvin erikoiset luonnonilmiöt saivat minut kiinnittämään huomioni niiden itsensä lisäksi myös laskevan auringon värittämällä taivaalla lentäviin sääksiin ja harmaahaikaroihin.
Se, mitä taivaalla lintujen lisäksi olivat nimittäin kaarihalo ja helmiäispilvi. Samanaikaisesti ne eivät kuitenkaan olleet näkyvissä, vaan ensin taivaalla näkyi osa kaarihalon toisesta puolen kaaresta. Sen lopulta kadottua taivaalle syntyi – juuri ennen auringon lopullista katoamista metsänrajan alle – värikäs pienehkö helmiäispilvi. Yritin tietenkin saada vangittua kuvaan jonkin taivaalla kiertävistä kalasääskistä tai harmaahaikaroista, mutta valitettavasti se osoittautui sillä kertaa mahdottomaksi tehtäväksi.
Jonkinlaisen kuvan näkemästäni toivottavasti kuitenkin antaa alla oleva kuva, jossa sääksi on juuri ohittanut värikkään halon.
Harmaahaikaroita kuvasin siis elokuussa enemmänkin. Tuolloin olin liikkeellä pääasiassa iltaisin, mikä näkyy kahdessa alla olevassa kuvassa, jotka on otettu vielä edellisiä kuviakin myöhemmin. Kello oli tuolloin lähes kymmenen.
Illalla on myös kuvattu lähes naapurissani heinäkuussa vieraillut kattohaikara, jonka onnistuin kuvaamaan lajille tyypillisestä paikasta, tolpannokasta.
Kattohaikarahan oli minulle hyvin harvinainen kuvauslaji, sillä tämänkertainen lintu oli vasta toinen kuvaamani lajin yksilö. Sen sijaan viimeisen kuvan kohdetta, pähkinähakkia, olen päässyt kuvaamaan vuosien mittaan useammankin, mistä kiitos Metlan Suonenjoen yksikön monille sembramännyille. Sembran kävythän ovat tämän itäisen lajin suurinta herkkua, mikä tulee hyvin ilmi oheisesta kuvastakin. Kuva suurta sembran käpyä nokassaan kantavasta pähkinähakista on otettu elokuun lopulla.