Sortavala ja kaunis Ahinkoski – Kertomus matkasta Venäjän Karjalaan kesällä 2011, osa 4.
Viimeinen yöpymispaikkamme Sortavala ei ole suuresti muuttunut edellisestä käynnistäni, mutta myös täällä näkyy kaupunkikuvan siistiytyminen. Taloja on korjattu ja pääkadulta ovat tyystin hävinneet kaikki edellisellä kerralla sisälläni levottomuutta herättäneet epämääräiset kulkijat.
Sortavalan hiljaiset sivukadutkaan eivät tunnu yhtä pelottavilta kuin vain kolme vuotta sitten. Niinpä uskaltaudun pois pääkadulta.
Oloani en tosin tunne missään vaiheessa kotoisaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että oma venäjän kielen osaamattomuuteni saa minut tuntemaan itseni kaikkialla kutsumattomaksi vieraaksi, tunkeilijaksi. Yksinkertainenkaan juliste ei suostu aukeamaan länsimaisten kielten tulkintaaan erikoistuneille filologin aivoille.
Kuvaamista avuttomuuden tunteeni ei kuitenkaan estä. Päinvastoin. Tuntematon viehättää. En toki ole yltiöpää, vaan minun keskittyessäni kuvaamiseen selustani varmistaa ystäväni Tuomo.
Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautuu eräs takapiha, jolta löydän kauniin ruskeaksi ruostuneen vesirännin sekä yllä olevan varkauksilta suojatun ikkunan, johon heijastuu toisella puolen pihaa seisova huonokuntoinen hirsirakennus.
Toki täällä kuin kaikissa käymissämme paikoissa on nähtävillä ristiriita uuden ja vanhan, köyhyyden ja vaurauden välillä. Toisaalta juuri tämä on se, joka itseäni Venäjän Karjalassa kiehtoo. Valokuvaajalla ei ole täällä aiheista puutetta, jos vain mieli on valmistautunut ne löytämään.
Tiivistetysti monet Venäjän Karjalaa vaivaavista ristiriitaisuuksista on nähtävissä alla olevassa kuvassa, jonka onnistumisen uskollinen henkivartijani huolellisesti varmistaa.
En kuitenkaan malttanut olla hyödyntämättä edellisen kuvan vaatekaupan näyteikkunan erinomaista peiliominaisuutta ja otin hävyttömästi todellisen paparazzikuvan eräästä tunnistamattomaksi naamioituneesta luontokuvaajasta.
Käymme myös Sortavalan satamassa, mutta en löydä sieltä mitään mieleistäni kuvattavaa. Sitten huomioni kuitenkin kiinnittyy nukkavierun näköisiin koiriin ja etenkin niiden käytökseen. Koirat ovat ilmeisesti kulkukoiria, mutta hyvin tottuneita ihmisiin. Niinpä yksikin auringonpaahteessa siestaa viettävä ihmisen paras ystävä ei vaivaudu edes nostamaan päätään saati heilauttamaan häntäänsä, vaikka menen seisomaan aivan sen viereen.
Sataman läheltä kuvaan vielä myös vanhan nostalgisen puunrakennuksen. Talo sinänsä ei olisi muuten kuvaamisen väärti, mutta se tuo kipeänä mieleeni lapsuuteni Kajaanin keskustan monet jo vuosia sitten kadonneet puutalot.
Lopulta on valitettavasti aika sanoa jäähyväiset Sortavalalle ja suunnistaa kohti Suomen rajaa. Matkalla on kuitenkin pysähdyttävä luonnonkauniilla Ahinkoskella, joka on aivan Vaalijalaan johtavan tien varressa. Tällä hyvin viehättävällä luonnontilaisella Ruskealassa sijaitsevalla Tohmajoen koskella kannattaa todella viivähtää hetki.
Ja jos ei Ahinkosken kaksihaarainen kuohuva koski kiinnostaisikaan, niin ainahan voi ihmetellä kosken partaalla kasvavan puun kylkeen kiinnitettyä puhelinta. Sillä ei nimittäin voi soittaa. Tämän huomasin itse kuitenkin vasta sitten, kun olin jo ehtinyt lausumaan luuriin: Dazvidania herra Putin, dazvidania!
Katso myös nämä:
Venäjän Karjala on ristiriitojen maa – Kuvia kesältä 2011.
Pettynyt matkaaja Laatokan Valamon luostarissa.
Kostamuksesta kohti Petroskoita – Kertomus matkasta Venäjän Karjalaan kesällä 2011, osa 1.
Petroskoi – Kertomus matkasta Venäjän Karjalaan kesällä 2011, osa 2.
Aunuksen ja Salmin kautta kohti Sortavalaa – Kertomus matkasta Venäjän Karjalaan kesällä 2011, osa 3.
Pärnu, yksityiskohtia. Heinäkuu 2012.
Maailman mukavin museo: Mekaanisen musiikin museo Varkaudessa.
Kielletty kuva kertoo: Tupakka tappaa Espanjassakin – Espanja kesällä 2011, osa 6.
Ritarin jalanjäljillä – Nostalginen matka isämme jalanjäljissä Itä-Karjalaan
Erilaisia matkakuvia Espanjan Aurinkorannikolta.
Asemakadun kaupan seinä – Suonenjoen kulttuurinähtävyyksiä.
Härkätaistelut – Espanjan verinen häpeäpilkku. Benalmadena, Espanja kesällä 2011, osa 7.
