Sokea kana näki kaulushaikaran – Jäin taas kerran kiitollisuudenvelkaan.

Olen jo aiemmin julkaissut blogissani juttuja työnimellä ’Sokean kanan seikkailut”.

Nimi viittaa siihen, etten itse ole löytänyt kuvattavaa kohdetta vaan joko minut on kädestä pitäen paikalle viety tai annettu niin tarkat ohjeet, ettei sokea kanakaan olisi eksynyt matkalle kuvauspaikalle.

Näissä kaikissa tapauksissa olen jäänyt näille henkilöille suureen kiitollisuuden velkaan.

Näin nytkin: Rautalampilainen lintuharrastajaystäväni Tuomo Jalkanen soitti minulle ja kertoi minulle löytämästään kaulushaikarasta, joka oli kaiken lisäksi erittäin kuvaajaystävällisessä paikassa.

Niinpä sain otettua illan jo hämärryttyä muutamia aivan laadukkaita kuvia tästä salamyhkäisestä ruovikkojen piileskelijästä, jonka matalan yöllisen huudon ovat aika useat kuulleet, mutta erittäin harvat nähneet.

Katso myös nämä:

Kattohaikara nautti kastemadon lupiinikedolla. Talvinen Tyyrinvirta ja sen laulujoutsenet nyt myös Retkipaikassa. Vastaani tuli fasaanipari. Pienen niittykirvisen ravinto on pientä, viherpeipon suurta – Ainakin näissä kuvissa. Kevään ääniä Tyyrinvirralla. Pohjois-Savon ensimmäinen harmaapäätikkapoikue Konnekosken koskikara ja jäinen arvoitus. Apua, Kurki keskellä tietä! Videolla Kerkonkosken kaunis talvinen koski-idylli myllyineen Harvinainen luotokirvinen, Tyyrinvirta, Rautalampi, 11.4.2011 Laulujoutsenet sakeassa sumussa – Arkiston Helmi, v. 2004. Laulujoutsenet ilmestyivät keväthangille