Sirri – Tarina siitä kuinka monien ihmisten ystävällisyys pelasti nuoren kurjen hengen
Alla oleva tarina kertoo ensimmäisestä suuremmasta linnunpelastusoperaatiosta, jota olin koordinoimassa.
Tässä syksyllä 2003 suoritetussa operaatiossa mukana olleet henkilöt muodostivat myöhemmin epävirallisen nk. Kurkiryhmän, joka osallistui myöhempinä vuosina usean loukkantuneen linnun kiinniottoon.
Sirri
Sirri syntyi alkukesällä aivan tavallisena kurkena Rautalammilla. Sillä oli äiti, isä ja sisar. Siis aivan normaali kurkiperhe.
Syntymänsä jälkeen Sirrin kesä sujui pitkään tavanomaisesti. Äiti ja isä opettivat sille kurjen elämässä tarvittavia taitoja. Ruuan hankintaan kului suuri osa Suomen valoisasta kesäpäivästä. Välillä käytiin synnyinsuon lähellä olevalla viljapellolla, välillä taas etsittiin sammakoita ja kalanpoikasia läheiseltä lahdelta. Usein herkuteltiin hyvän marjakesän antimista ympäröivissä metsissä.
Sitten tuli aika aloittaa lentoharjoittelut. Kaikki meni aluksi kuin pitikin. Sirri ehti todennäköisesti jo kuulla suurten siipiensä aiheuttaman ilmavirran huumaavan suhinan. Se juopui vapaudesta, jonka se koki, kun sen hoikat jalat ensimmäisen kerran jättivät maan kahleet.
Julma kohtalo oli tuhota Sirrin elämän
Mutta sitten armoton kohtalo puuttui peliin. Kuin tyhjästä Sirrin eteen ilmestyi este, jota se ei ehtinyt väistää. Raju isku kohdistui sen vasempaan siipeen. Ontosti rusahtaen yksi suurista siipiluista murtui ja Sirri tunsi putoavansa.
Tämän jälkeen Sirrin elämä muuttui täysin. Onnettomuuden jälkeiset ajat olivat täynnä tuskaa. Siipi tuntui kuitenkin hiljalleen parantuvan. Ensimmäiset lentoharjoitukset kertoivat kuitenkin Sirrille ja sen perheelle karun totuuden. Sirri ei koskaan enää lentäisi. Se olisi tuomittu jäämään tänne ja kohtaamaan lähestyvän talven ja sen mukanaan tuoman hyisen lopun.
Ravintoa Sirri sai toipilasaikanaan jonkin verran, mutta sen yleiskunto laski selvästi. Enää se ei jaksanut harjoittaa siipiään. Lisäksi se joutui muuttoaikaan sanomaan hyvästit perheelleen, jonka vaisto sai liittymään ohilentävään kurkiauraan.
Sirri turvautui ihmisiin
Sirri oli yksin. Kunnes kohtalo puuttui peliin toisen kerran. Jokin selittämätön seikka ajoi Sirrin yhä useammin läheisen maatalon pihapiiriin. Aluksi talo tarjosi sille turvallisuuden tunteen, mutta myöhemmin myös helppoa lisäravintoa sen muuten niukkaan ruokavalioon.
Talossa asukkaat olivat koko kesän seuranneet kiinnostuneina kurkiperheen elämää. Kurjenpoikasen ilmestyttyä pysyvästi oleskelemaan talon läheisyyteen he aluksi ryhtyivät antamaan sille jyviä. Syksyn edistyessä hiipi epävarmuus kuitenkin kurjesta huolehtivien sydämiin. Mitä tehdä, jos talvi pääsee yllättämään?
Sattuma pelasti Sirrin
Onneksi kohtalo tarttui ohjaksiin vielä kerran. Rautalampilainen lintuharrastaja sattui liikkumaan alueella ja hän huomasi Sirrin. Sirrin onneksi tämä ymmärsi ottaa selvää linnun tilasta ja tiedottaa lentokyvyttömästä Sirristä alueen muille lintuharrastajille. Tämän jälkeen ei kestänyt kuin parisen viikkoa, kun lintuharrastajat tarttuivat tuumasta toimeen ja ottivat yhteistuumin Sirrin kiinni sen lopulliseksi pelastamiseksi.
Nopean ja kivuttoman kiinnioton jälkeen Sirri siirrettiin suonenjokelaisen viljelijäpariskunnan tyhjään talliin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Eläinlääkärin tarkastuksessa Sirri todettiin pysyvästi lentokyvyttömäksi ja lisäksi sen oikea jalka oli lievästi tulehtunut.
Ensimmäisinä päivinä Sirri ei suostunut syömään mitään, mutta jo kolmantena päivänä hoitopaikan herkut alkoivat maistua koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Suuri kiitos tästä kuuluu maatalon isännälle, jonka väsymätön huolenpito sai kurjen lopulta hyväksymään kohtalonsa ja luottamaan ihmisiin. Tämän jälkeen Sirri kasvoi ja voimistui silmissä. Tällöin paljastui myös se, kuinka heikossa kunnossa se itse asiassa vangitsemishetkellä oli jo ollut.
Alun aliravitsemustilanne aiheutti välillisesti myös sen jalan tulehdustilan pahenemisen. Eläinlääkäri määräämällä antibioottikuurilla pahalta näyttänyt tilanne saatiin kuitenkin hallintaan ja lopulta parannettua.
Sirri oli majoitettuna maatalon tallissa noin neljän viikon ajan, jolloin pariskunta pyyteettömästi uhrasi omaa aikaansa kurjenpoikasen parantamiseksi. Mutta tulos oli varmasti vaivan väärti. Sirri parantui ja ystävystyi etenkin isännän kanssa. Taisipa Sirri lopulta luulla häntä äidiksi. Niin hellyttäviä olivat ne hetket, jolloin Sirri söi ruokansa tämän kädestä ja antoi hyväillä itseään sylissä.
MLL mahdollisti siirron Ranualle
Mutta villin luontokappaleen paikka ei ole ihmisen luona. Tällä hetkellä Sirri on jo Ranuan eläinpuistossa. Ranualle ystävämme vietiin sen takia, että se oli tuolloin ainut paikka Suomessa, joka pystyi tarjoamaan Sirrille sille parhaiten sopivan ystävän. Toisen kurjen.
500 kilometrin siirto Suonenjoelta Ranualle sujui ongelmitta. Tärkeä lenkki siirtoketjussa oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirin Vanhamäen toimintakeskuksen tarkoitukseen luovuttama pakettiauto, jota ilman siirto olisi ollut käytännössä mahdottomuus. Vanhamäki, joka on tottunut auttamaan apua tarvitsevia ihmislapsia, ymmärsi myös Sirrin tilan.
P.s. Sirrille nimen antoi nimen sitä viikkoja hoitanut isäntä, joka oli myös mukanani viemässä sitä Ranualle.