Silkkiuikutkin ovat täällä!
Olin eilen illalla jälleen matkalla kohti kurkipaikkaani, kun päätin poiketa katsomassa, millaista keväistä vesielämää olisi aivan matkani varrelle sattuvalla eräällä pienellä Iisveden lahdella.
No, aivan pistäytymiseksi se ei jäänyt, sillä nähdessäni ilta-auringon vedenpintaan luomat värikkäät heijasteet innostuin ja päätin jäädä toviksi paikalle.
Tosin siinä taisi kulua tovi kuin toinenkin, ennen kuin selvisin pois, sillä minulla oli ilmeisesti kuvaussopimus tekemättä lahdella uivien vesilintujen kanssa, sillä mikään niistä ei rientänyt toiveideni mukaisesti yhdellekään niistä etukäteen valitsemistani värikkäistä vesi alueista, joilla halusin niiden olevan kuvaushetkellä.
Kärsivällisyys kuitenkin osin palkittiin, sillä niin yksinäinen silkkiuikku kuin lahden telkkäpariskunnan naaras lopulta tulivat kuin tulivatkin haluamalleni alueelle.
Tukkasotkapari sen sijaan tyytyi seuramaan tilannetta kauempaa, enkä onnistunut saaman niistä muuta kuin kuvatodisteen kevään edistymisestä.
Niin ne kurjet, mitenkä niille kävi? Kun lopulta selvisin paikalle, olin onnettomasti myöhässä, sillä ilta oli jo hämärtynyt liian pitkälle kuvaamisen kannalta niiden varjoisalla pellolla. Ehkäpä tänä iltana?