Pajulintu, sembrani uusi lintu ja jäniksen uusi ruokalista.
Pari kuukautta pihasembrani on ollut melko hiljainen, mutta syksyn lähestyessä siivekkäiden määrä puussa on ilahduttavasti alkanut kasvaa.
Mikä mukavinta myös hyönteisyöjät ovat ihastuneet kauniiseen pihapuuhuni.
Toissapäiväni ehdin jopa kuvaamaan puussa puikklehtivia lintuja, jolloin saaliiksi jäi mm. alla oleva pajulintu, joka näyttää huomattavasti itseänsä suuremmalta taustalla ähräävään talitiaiseen verrattuna.
Tänä iltana kävin tervehtimässä jänistäni, kuinkas muuten.
Tällä kertaa onni potkaisi minua lempeästi, sillä sain kuvattua sitä aivan uudessa ympäristössä.
Mutta mikä parasta sain ensi kertaa kuvattua pupun popsimassa kanervaa.
Hyvin näytti kuivakas kasvi sille kelpaavan kesän pihasaunioiden, horsmien ja ruohojen jälkeen. Etenkin kanervan kukkia täynnä olevat latvaosat tuntuivat olevan jyrsijän herkkua.
Ilta-aterian jälkeen oli tietenkin hyvä suoritaa perinteinen after supper-venytys.
“Mitä pitempi venytys, sitä rentouttavampi vaikutus”, jänis ilmeisesti ajatteli ja pinnisti itsensä kahden jäniksen pituiseksi.
Tags: METLA