Saukko ja Tuonelan Joutsenet

Eipä mennyt tämäkään päivä hukkaan, vaikka välillä siltä tuntuikin. Aluksi yritin saada yhtä projektilintuani, kangaskiurua, kuvausetäisyydelle.

Vaan metsään meni. eli linnut kyllä olivat ihan hyvällä hollilla, mutta…Niin luontokuvaajalla on aina muttia matkassa. Tällä kertaa sain ihailla vain noiden viehättävien laululintujen selkäpuolia niiden etsiessä itselleen maasta ruokaa.

Todettuani tehtävän sillä erää mahdottomaksi, suunnistin muutaman kilometrin päähän etsimään minulle ilmoitettua leukistista mustarastasta. Onnistuinkin tunnin odotuksen jälkeen näkemään vilaukselta tuon värivirheellisen koiraslinnun.

Tosin paljain silmin katsellessa lintu näytti kirkkaan valkoisine siipitäplineen normaalia mustarastasta kauniimmalta. Joten ei värissä siis mitään virhettä ollut. Päinvastoin.

Mutta kuten sanoin, näin otuksen vain vilahdukselta, joten kuvaus, kuten niin monesti aiemminkin, jäi pelkäksi haaveeksi. Mutta eipä hätää, muistikuvat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin valokuvat.

Mustarastaalta suunnistin läheiseen venesatamaan, jossa oli sillä hetkellä vain muutama telkkä ja laulujoutsenpari. Etsiessäni sopivaa kuvakulmaa joutsenten ikuistamiseksi mieleeni tupsahti vanha haave yrittää kuvata kansalliseepoksemme Kalevan tuonelan joutsen. Aiemmin Olin toki jo useasti aiemmin päässyt yrittämään aihetta mutta syystä tai toisesta aina epäonnistunut.

Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin hyvin otollinen: erittäin runsaasti myötävaloa ja tumma tausta takaamaan jyrkän kontrastin, joka yleensä on kuvien surma. Mutta ei tällä kertaa, kun tiesin, mitä oli hakemassa. Tulos on nähtävissä. Ja mikä tulos! Tuonelan joutsenia kaksin kappalein. Tätäpä eivät ole nähneet niin Elias Lönnrot kuin itse vaka vanha Väinämöinenkään.

Saukko jään reunalla

Palasin illalla uudestaan satamaan katsomaan millaiset sataman valot sillä kertaa olisivat.

Tiesin näet vuosien kokemuksesta, että paikka tarjoaa uskomattoman värikirjon kuvien taustalle laskevan ilta-auringon aikaan.

Niin nytkin, mutta huomioni varasti jään reunalle kalaa syömään noussut saukko.

Ja tiedätte kyllä, mitä siitä seurasi.

Pakkohan sitä oli kuvata, sillä villin saukon kuvaaminen luonnonolosuhteissa on lähes loton jättipottiin verrattava tapaus.

Tällä en tarkoita rahaa vaan tilanteen harvinaisuutta.

Eikä yritys mennyt todellakaan aivan hukkaan, sillä veijari ei näyttänyt kovinkaan panevan pahakseen lähestymistäni, vaan seurasi uteliaan näköisenä puuhiani.

Lopulta se kuitenkin sai tarrpeekseen , ja ui lahden toiselle puolelle jatkamaan kalastustaan.

Katso myös nämä:

Suomen Luonto julkaisi videoni Tyyrinvirran saukosta. Kevätmuutto käynnissä – Laulujoutsenet palasivat pesäreviirilleen. Värikäs iltahetki laulujoutsenten kanssa Romeo ja Julia: Laulujoutsenten traaginen rakkaustarina. Laulujoutsenia pakkasella – Kuvaaja ei voi aina onnistua. Vesilintuja jäällä kevätiltana: Laulujoutsen, kanadanhanhi, telkkä ja sinisorsa. Saukko sukelsi kuvassa. Onko tämä laulujoutsen älykäs? – Katso videolta joutsenen käyttävän hissiä. Nuoren laulujoutsenen karmea kohtalo. Vuosien yksinäisyyteen tuomittu laulujoutsen- Surullinen tositarina, v. 2004. Laulujoutsenen kasvokuva: Lähikuvausta talvipakkasella. Fasaania “pelottaa” Vuoden luontokuva 2012 -kilpailussa.