Sattuma pelasti peiponpoikasen yliajolta – Luontokuvaaja voi vaikuttaa, osa 5.
Kesäkuussa 2005 olin pitkän kuvauspäivän jälkeen palamassa väsyneenä kuvaamasta huuhkajanpoikasia Vesannolla, kun ….
Alla tuolloin kirjoittamani lyhyt sanomalehtijuttu tapahtumasta.
Hiljennä hyvä ihminen!
On koittanut jälleen aika, jolloin teiden pientareita koristavat miljoonat pienet autoiluin uhrit. Nopeusrajoituksia noudattamalla ja pienellä huomaavaisuudella voimme säästää monta pientä elämää. Varsinkin metsäisillä tieosuuksilla on syytä olla tarkkana. Itsekin olin vähällä ajaa peiponpojan yli. Pieni elämänalku istui näet tämän maailman vaaroista täysin tietämättömänä keskellä tietä Vesannolla.
Onneksi huomasin pienen piipittäjän ajoissa ja pystyin siirtämään pienokaisen metsän suojaan.
P.s. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaa, linnunpoikanen seisoo kuvassa juuri sillä kohdalla tietä, jolta sen tuolloin löysin. Koskin siihen vasta sen jälkeen, kun olin päättänyt, mitä sen kanssa tekisin.
Kuvat kohtaamisestamme syntyivät nopeasti, sillä heti linnun nähdessäni tiesin, millaisen jutun asiasta kirjoittaisin ja mihin sillä pyrkisin vaikuttamaan.
Koko tuona lyhyenä aikana pieni linnunalku ei osoittanut minkäänlaista pelkoa minua kohtaan.
2 Comments
Tero Pelkonen
Kovia juttuja nämä liikenneonnettomuudet, oli se uhri sitten mikä elävä tahansa. Ei voi pahemmin tuntea ylpeyttä peltilaatikolla ajajana. Toivottavasti nämä em. mainitut esimerkkitapaukset laittavat edes ajattelemaan..ja varmasti laittavat.
Hienoja nämä otokset peiponpoikasesta. Tuo ylin kuvakin kertoo tilanteesta paljon, kun tuollainen Volvo-auton keula näkyy taustalla. Eikä tämä rannekellokaan (heh..) huononna kuvaa ollenkaan, päinvastoin. Upeasti kuvattuja ja oivallettuja nämä kolme kuvaa.
admin
Kyllähän tuota työantajalta saatua kelloa kelpaa esitellä. Tosin itse maksoin siitä puolet. 🙂
Muistan, että halusin todellakin kellon kuvaan, mutta sitä en enää muista tarkasti, mitä kuvalla hain. Jokin syvällinen tarkoitus sillä kuitenkin varmasti oli, sillä kuvatessani pyrin useimmiten noudattamaan John Hedgecoe’lta oppimaani läksyä: Kuvaajalla on oltava kuvalleen kuvaushetkellä jokin tarkoitus. Voisin tietysti keksiä hauskan tarinan kuvan selitykseksi, mutta se ei kuulu tapoihini.