Sateisen ja sumuisen syksyn suuria valkoposkihanhi-, kurki- ja laulujoutsenparvia
Edellisessä kesämuistelossani kuvien pääosissa olivat yksittäiset linnut. Syksyn kuvausteni kohteena olivat kuitenkin suurimaksi osaksi kuvausreviirilleni erehtyneet suurehkot lintukeräytymät. Niitä olikin tänä syksynä kiitettävästi niin Suonenjoella kuin Rautalammilla. Rautalammin Rastunsuolla keskityin kuvaamaan syyskuun lopulla ensin kurkia ja myöhemmin valkoposkihanhia. Suonenjoella puolestaan kuvasin lokakuun alkupuoliskolla samanaikaisesti sekä laulujoutsenia että valkoposkihanhia.
Rastunsuon kurkikuvauksista parhaiten jäi mieleen suuren kurkiparven yhtäkkinen ja yllättävä yhteishyppy ilmaan. Yllättävintä niiden loikassa oli se, että se todellakin tapahtui ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ja se että se oli pelkkä pomppu. Ilmaan loikanneet kurjet palasivat heti maahan lähes lähtöpaikoilleen.
Rastunsuon valkoposkihanhien kuvauksia hallitsi parina päivänä kuvauspaikalla vallinnut sumu, joka sai maiseman lintuineen näyttämään välillä hyvin epätodelliselta.
Suonenjoella taas syvennyin seuraamaan kahden suuren laulujoutsenlauman elämää muutamana sateenharmaana päivänä.
Kaikkea energiaani ja aikaani en kuitenkaan voinut laittaa laulujoutsenarmeijan liikehdinnän seuraamiseen, sillä samanaikaisesti suonenjokelaisen hevostilan hevosaitauksessa käyskenteli viikon ajan oudon rohkea sepelhanhi. Pakkohan tuota outoa ja harvinaista ilmestystä oli tietenkin kuvata, vaikkei se loppujen lopuksi ollut pitemmän päälle erityisen innostavaa, sillä kuvaamisen kannalta aitauksen vihreä nurmikko oli kaikkea muuta kuin inspiroiva. Niinpä innostuin kokeilemaan, josko onnistuisin saamaan johonkin mielenkiintoiseen kuvaan sekä sepelhanhen että aitauksen hevosen tallennettua. Valitettavasti se ei onnistunut, sillä lajien keskinäinen luottamus ei ollut paras mahdollinen. Etenkin sepelhanhi selvästi karsasti hevosen lähentely-yrityksiä ja pakeni aina kauemmaksi komean kavioeläimen lähestyessä itseään.
Jos oli sepelhanhen kuvaaminen turhauttava kokemus, sitä oli vielä suuremmassa määrin pienellä järvenlahdella viikon päivät asustaneen allin kuvaaminen. Yrityksestä homma ei kyllä jäänyt kiinni, mutta valitettavasti kaunis valkomusta koirasalli ei ollut yhteistyöhaluinen eikä käynyt kuin yhden ainoan kerran valokuvaamisen kannalta järkevän etäisyyden päässä minusta.