Rusakko lähikuvassa.
Kuvausrintamalla on ollut viime päivinä kovin hiljaista. Monestakin syystä. Mielenkiintoisin kuvauseste oli kuitenkin eilen, jolloin lähes koko ilta kului siihen, että sain järjestettyä pesästään pudonneen takaisin kotikoloonsa. Ongelma näet oli siinä, että tapaus tuli eteeni aivan yllättäen, joten mukanani ei tietenkään ollut hommaan tarvittavia tikkaita.
Onneksi apu oli loppujen lopuksi yhtä lähellä kuin lähin puhelin, ja sain hälytettyä erään oppilaani ja hänen isänsä auttamaan operaatiossa.
Muutama kuva on kuitenkin arkistoon kuitenkin tullut – rusakkko ei petä!
Molemmat kuvat on otettu iltavalaistuksessa ja ne ovat täysin rajaamattomia.
Ensimmäinen kuva mäntytaimikossa lepäävästä rusakosta on siinä mielessä mielenkiintoinen, että rusakon pää on jostain syystä normaalia tummempi – liekö syynä karvanlähtö?
Rusakko mäntytaimikon keskellä.
Toinen kuva on todellinen lähikuva mäntykankaalla torkkuvasta rusakakosta. Tämän lähemmäksi otusta on varmaankin lähes mahdoton päästä.
Rusakko lepää mäntykankaalla.
Katso myös nämä:
Rusakko iltavaloissa
Kauniita kuvia rusakosta kevätillan valoissa.
Rusakko heinänkorsi suussaan
Rusakko lepää metsän idyllissä.
Rusakot loikkivat, rapsuttavat, hellivät ja tappelevat
Rusakko iltalevolla – Raivostuttavan rauhallisia kuvia.
Treffeillä pupujen kanssa – kuvia ruokailevasta rusakosta ja metsäjäniksestä.
Rakastunut rusakko antaa pusun – Hellyttävä kuva rusakkojen elämästä.
Kylläpäs pieniä rusakonpoikia nauratti – Kaikkein hauskin eläinkuvani.
Kuinka pieni rusakonpoikanen päätyi autoni alle – Kuvitettu tosi tarina lapsille ja lapsenmielisille.
Voihan rusakko, johan oli pitkät korvat!
Tiedätkö miksi kuvan rusakolla on punainen korva?
