Ruhtinas D. Renato Barros kutsui minut linnaansa Madeiralla – Kuvia Madeiralta 2/8..

Kaikkea sattuu kun vanhaksi elää:

Olin juuri kuvannut Funchalin sataman aallonmurtajan seinästä viereisen seinämaalauksen, kun paikalle hurautti skootterillaan tyystin tuntematon mies. Nähtyään kamerani tämä alkoi kuitenkin yllätyksekseni viittelöidä minulle ja riensi lopulta kadun yli luokseni.

Käymämme lyhyen ranskankielisen keskustelun aikana selvisi, että aallonmurtajan päällä näkyvä vanha tornimainen rakennus oli hänen omaisuuttaan. Itse asiassa rakennus tai paremminkin pieni Potinhan saari, jolla torni sijaitsi, oli hänen ruhtinaskuntansa. Ja hän oli tämän valtion ruhtinas D. Renato Barros.

Jalomielisesti ruhtinas Barros – kaikki aatelisethan ovat verenperintöjään tietenkin jalomielisiä – kutsui minut samalla tutustumaan linnaansa.

Ruhtinas oli kuitenkin itse kovin kiireinen – kuten kaikki aateliset aina ovat – ja joutui jättämään seuramme rynnätäkseen takaisin toiselle puolelle katua, jossa hänen ateljeensa kuulemma sijaitsi. Niinpä lähdimme tutustumaan hänen ruhtinaskuntaansa täysin omin nokkinemme.

Matkalla linnaan oli lisää saman olliemoonsta.com-taiteilijanimen tekemiä värikkäitä seinämaalauksia, jotka tietenkin oli myös kuvattava. Etenkin siksi että taiteilijanimessä oli jotakin minulle hyvin henkilökohtaisesti mieluista.

Itse ruhtinaan linna oli kovin vaatimaton kivinen torni. Sisäänpääsy oli kaikille ilmainen riippumatta siitä, oliko kävijä hänen kuninkaallisen korkeutensa kutsuvieras vai ei.

Koin tämän kaikkien ihmisten tasavertaisina kohtelun lähes loukkauksena, sillä olin sinisilmäisyyttäni kuvitellut vain hänen armonsa henkilökohtaisesti kutsumien vieraiden pääsevän tutustumaan ruhtinaskuntaan maksutta.

Ilman rahaa vierailusta ei kuitenkaan selvinnyt, sillä heti rakennuksen sisällä meitä odotti nuori viehättävä naisihminen – ilmetty linnanneito – joka pyysi lahjoittamaan yhden euron arvokkaan rakennuksen suojelemiseksi.

Suoritinkin summan ilomielin, sillä eihän maailmassa ole suurempaa vääryyttä korjattavaksi kuin köyhtyneen aateliston joutuminen taloudelliseen perikatoon.

Päästessäni lopulta kipuamaan pimeän tornin hitchcockmaisen synkkiä portaita ylöspäin, sydämeeni hiipi pahaenteinen aavistus.

Mikä minua odottaisi tornin huipulla?

Ja yllätys ei olisi voinut olla täydellisempi, sillä aivan ylätasanteen laidalla, kaiteeseen ketjuin kytkettynä, seisoi – Joulupukki!

Tuijottaessani kauhistuneena tuota kahlittua, vangin asemaan julmasti alistettua kaikkialle maailmaan hyvää joulumieltä levittävää suomalaista rauhanlähettilästä, en voinut olla ihmettelemättä, miten kukaan voisi yrittää pysyvästi omistaa joulupukin.

Sitä paitsi olin varma, ettei joulupukki kylmän pohjolan asukkaana selviäisi hengissä kokonaista vuotta näin kaukana etelässä. Ei ainakaan niissä vaatteissa, jotka hänellä oli päällään sillä hetkellä.

Ehkäpä Ranskan suuri vallankumous oli kuitenkin oikeassa siinä, kuinka vähän kuninkaalliset loppujen lopuksi välittävät tavallisista kansalaisista.

Saati joulupukeista.

 Eläköön siis vallankumous! Vive la Révolution!

Minulta, pelkuri kun olen, vallankumous kuitenkin jäi siltä erää tekemättä, ja joulupukki jäi edelleen odottamaan seuraavaa suomalaista vapauttajaansa.

 Faktoja:

Potinhan ruhtinaskunta sijaitsee pienellä saarella noin 70 metriä Madeiran rantaviivan ulkopuolella. Sen pinta-ala on vain noin 178 neliömetriä.

Ensimmäiset Madeiralle tulleet portugalilaiset saapuivat aluksi juuri tälle saarelle v. 1419.

Nykyisin saaren omistaa D. Renato Barros, jonka pitäisi joidenkin lähteiden mukaan olla Portugalin kuninkaan Kaarle I:n jälkeläinen. Samojen lähteiden mukaan Kaarle I olisi myöntänyt Pontinhan ruhtinaskunnalle suvereniteetin v. 1903.

Ilmeisesti tähän perustuen Barros julisti vuosituhannen alussa ostamansa alueen eronneeksi Portugalista v. 2007. Jostain kummasta syystä alueen itsenäisyyttä ei ole hyväksynyt Portugali eikä kansainvälinen yhteisö.

 Lisätietoa englanniksi.

[Show as slideshow]

Katso myös nämä:

Lumiukot ja joulupukit valtasivat Madeiran pääkaupungin Funchalin – Kuvia Madeiralta 1/8. Rua de Santa Maria, katu täynnä katutaidetta Funchalissa Madeiralla – Kuvia Madeiralta 6/8.. Kuvamuistoja ja muistikuvia Funchalista, kukkien, mäkien ja ystävällisten ihmisten kaupungista – Kuvia Madeiralta 7/8. Ovatko Porto Monizin merihirviöt vain mielikuvitukseni luomia harhakuvia – Kuvia Madeiralta 5/8. Katuvalokuvausta kastanjanmyyntikioskilla Madeiralla – Kuvia Madeiralta 8/8. Nunnalaakso on Madeiran helmi – Kuvia Madeiralta 3/8. Cabo Girão, Euroopan korkein merenrantajyrkänne – Kuvia Madeiralta 4/8. Makea Madeira – Diasta digikuvaksi 3/3 Espanja on monien ristiriitaisuuksien maa – Benalmádena, Espanja kesällä 2011, osa 4. Lintujen luksuskoteja – Sokean kanan seikkailuja, osa 1. Värikäs maailmani vaaleapunaisesta kissasta järripeippoon. Poroja Kaunispäällä – Matkalla pohjoiseen.