Ristinokkainen talitiainen – Luontopakina Saksinokka Edwardista, Arkiston helmi v. 2005.

Suonenjoen Iisvedellä asuva lukijani soitti ja kertoi pihansa ihmeellisen näköisestä talitiaisesta: Linnun leuat olivat kasvaneet ylipitkiksi ja muodostivat nyt kummallisen näköiset sakset.

Kiinnostuin tietenkin asiasta, mutta sain eri lähteistä ainoastaan selville sen, että ilmiön syystä ei ole varmuutta. Mahdollisia aiheuttajia voivat olla mm. valkuaisaineiden liiallinen määrä ravinnossa, kalsiumin puute ja maksavika.

Koska tämä outo lintu oli niinkin lähellä ja seuraavaksi päiväksi oli lisäksi luvassa sopiva kuvausilma, päätin tyydyttää biologisen uteliaisuuteni ja suunnistaa kohti Iisvettä.

Vaan viaton kun olin, en osannut aavistaa mihin joutuisin – hirvittävän herkullisen henkisen kidutuksen kohteeksi.

Koska tässä kohden lukija todennäköisesti kuvittelee minun lopullisesti seonneen, olen pakotettu selostamaan tilanteen juurta jaksain.

Saavuttuani kuvauspaikalle ja pystytettyäni raskaan kalustoni istahdin retkituolilleni odottamaan lumipuvussani kummajaisen ilmestymistä.

Kun parin metrin päässä olevasta asunnon poistoilmansuodattimesta alkoi hetken päästä kuulua matalaa huminaa, eivät isänperintönä saamani sissinvaistot jostain syystä havainneet lähestyvää kemiallista vaaraa.

Ja hetken päästä taistelu oli jo hävitty: Tuosta itseäni tykin suuaukon lailla tuijottavasta reiästä luikerteli näet sieraimiini supisuomalaisen voissapaistetun letun tuoksu. Siinä minä Nälkämaan kasvatti sitten kiemurtelin kuin mato koukussa.

Yritin turhaan ryhdistää mieleni pakottamalla itseni ajattelemaan kaikkia niitä kauheuksia, joita esim. Quantanamon leirin vangit ovat joutuneet kuulustelijoidensa käsissä kohtaamaan.

Ei auttanut edes edessäni lumihangella hypähtelevä lintuharvinaisuus, sillä heikko henkeni suli kuin kullankeltainen voi räiskälepannulla ajattelemaan seinän takana parhaillaan valmistuvia tiriseviä lettuja.

Waterlooni sai lopullisen ratkaisunsa talon emännän ilmestyttyä porstuan ovelle: ” Täällä olisi kuvaajalle kahvia ja tuoreita lettuja.” Vain tyhjänä seisova kamerajalusta jäi todistamaan tappiotani kuin kuiva männynoksa nevalla Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan loppukohtauksessa.

P.S. Vielä vuosien jälkeen olen kiitollinen lukijani perheelle hauskasta rupatteluhetkestä ja herkullisista letuista, joiden jälkeen oloni oli kuin lastenlorun Lilleri Lallerilla.

Katso myös nämä:

Kasvaako tälle elämän kolhimalle talitiaiselle ristinokka. Luonnonihme tämäkin: Kalju talitiainen – Arkiston helmi, v. 2006. Pihani saksinokkatalitiaisen paise parani, mutta pihastani löytyi nyt toinen nokkavammainen talitiainen. Viirupöllö aidalla ruskan aikaan – Arkiston helmi, v. 2006. Sumuisilta saloilta – Arkiston helmi, v. 2004. Helmipöllö Ville hatun päällä – Hauska arkiston helmi, v. 2005. Jättiläismäinen porkkanan naatti ja rakastuneet lepät – Arkiston helmi, v. 2004. Maailman ensimmäinen käkiaita – Arkiston helmi, v. 2004. Laulujoutsenet sakeassa sumussa – Arkiston Helmi, v. 2004. Eläimellistä menoa saunassa – Luontopakina – Arkiston Helmi, v. 2005. Kuukkeli pihassa – Totta vai taikaa? – Arkiston helmi vuodelta 2008. Leukistisia ja muita fyysisesti poikkeavia lintuja