Rakastuneet etanat suutelevat – romantiikkaa lehtokotiloiden tapaan

romanttinen kohtaus, lehtokotilot suutelevat

Viikko sitten löysin puutarhastani ensi kertaa lehtokotiloita (arianta arbustorum). Valitettavasti otukset olivat suuria kookkaita yksilöitä, jotka ovat todennäköisesti ehtineet jo munia. Ehkä jopa useita kertoja, sillä lehtokotilot munivat noin neljäkymmentä munaa parin viikon välein.

Kaiken lisäksi tänä kesänä ei toistaiseksi ole edes kuivuus vaivannut, mikä olisi saanut ne keskeyttämään munimisensa.

Pihassani ei ole myöskään juuri näkynyt kotiloiden luontaisia vihollisia siilejä, rastaita tai sammakoita. Toivottavasti pihani harakat tai oravat hoksaavat nuo erinomaiset proteiinin lähteet.

Jos ei muu auta pitäneen hankkia kotilokoira. En tosin tiedä, onko sellaisia edes olemassa, mutta ihmehän tuo olisi, ellei sellaisia olisi ihminen suuressa viisaudessaan kehittänyt, sillä lähes kaikkiin muihin tarkoituksiinhan jo koiria löytyy.

Lehtokotilojen kohtaaminen

Joten taistelu niitä vastaan taitaa olla hävitty, ennen kuin se on alkanutkaan.

P.s. Artikkelin otsikko on tahallisesti harhaanjohtava, sillä etana ja kotilo eivät ole sama asia. Molemmat ovat kyllä monin tavoin samankaltaisia nilviäisiä, mutta etanoilla ei ole kotiloa. Käytin sanaa ’etana’ siitä yksinkertaisesta syystä, että se kuulosti paremmalta.

Katso myös nämä:

Etana syö sienen Retkipaikassa. Harmaapäätikka ja lapinsirri – viime viikkojen kauneimmat kuvani Kyy kyykytti kuvaajaa – Maamme musta mamba lähikuvissa. Joulupostikorttini aiheena revontulet Opi tunnistamaan valkoviklo ja lampiviklo – Katso tunnistuskuvat 200 000 lukukerran raja ylittyi! Juhlakuvassa kalalokki tähyää tulevaisuuteen Viikko palokärkien seurassa. Sammakosta saukkoon, metsosta pihlajaperhoseen – Kuviani Vuoden Luontokuva 2011-kilpailussa. Voihan vaskitsa – Arkiston helmi, v. 2004. Kuuntele kevään ensi kurkien huutoa Kottaraisen pesäkololla Kesä toi kiireet: Metsäjäniksestä kyyhyn, pensastaskusta pikkutylliin, kivitaskuun, pajulintuun ja tiltalttiin.