Puuttuvat pikkutyllikuvat
Ei ole mikään valtakunnansalaisuus, että olen varsinainen pikkutyllimies, eli olen yrittänyt kuvata kaiken mahdollisen tästä hauskasta kuivan maan kahlaajasta.
Paljon on todellakin vuosien mittaan arkistoon kertynyt, mutta ei kuitenkaan kaikkea.
Onneksi.
Viime päivinä olen pakon sanelemana kuvannut vain lähiympäristöni lintuja, mikä on tietenkin erittäin ekologinen ratkaisu. Luonto on tästä minua kiittänyt sillä, että pääkuvauspaikallani on kamerani etsimeen kipittänyt muutaman kerran pikkutylli tilanteissa, joista olen löytänyt mielestäni jotain uutta.
Ensimmäinen kuva on minulle tyypillinen ”värikuva” eli kuvan varsinainen aihe on veden kaunis punainen väri.
Toinen kuva taas on kuvitteellinen otos pikkutyllistä meren rannalla.
Todellisuudessa lähin merenranta on satojen kilomerien päässä, mutta sitähän ei kuvasta voi päätellä.
Kolmas kuva taas edustaa aihetta, jota en vain syystä ole hoskannut kovin juurikaan kuvata eli pikkutyllistä ruokaa etsimässä.
Tilanne on hyvin tyypillinen: Ensin lintu koputtaa toisella jalallaan terhakasti maata, ja saatuaan näköhavainnon pakenevasta hyönteisestä nappaa sen nälkäiseen nokkaansa.