Pulmuset ovat kevään kauniit airuet.
Aurinko paistaa täydeltä terältä ja hanget loistavat vitivalkoisina.
Mikäpä siis somempi ja ajankohtaisempi kuvauskohde kuin kohti pohjoista matkaava pulmunen.
Usean vuoden ajan olen toivonut saada kuvata kunnolla lapsuuteni Kuhmon keväisiin liittyvää kaunista valkoista lintua.
Eiliseen asti kuitenkin aika laihoin tuloksin. Mutta todellakin, eilen onni lopulta kääntyi.
Löysin nimittäin vanhalta tutulta pulmuspaikaltani yksinäisen pulmusen, joka oli pysähtynyt tankkaamaan ravintoa jaksaakseen jatkaa pitkää muuttomatkaansa kohti Lapin tuntureita.
Ja mikä parasta, lintu ei ollut moksiskaan minun – tai pitäisikö sanoa piilonkojunani toimineen – kuvakonini läsnäolosta.
Niinpä se useammin kuin kerran tuli niin lähelle, ettei kamerani enää suostunut tarkentamaan.
Joten ei ole ihme, että sain kulumaan useampia tunteja rattoisasti tuon eläväisen otuksen seurassa. Vieläpä kahteen otteeseen, sillä minun oli välillä poistuttava suorittamamaan tärkeitä yhteiskunnallisia velvoitteitani eli käymään ruokakaupassa.
Palasin kuitenkin paikalle vielä alkuillasta todetakseni, että pulmunen oli edelleen paikalla.
Tänään lintu ei valitettavasti enää ollut paikalla käydessäni sitä toiveikkaana etsimässä.
