Pohjois-Savon ensimmäinen harmaapäätikkapoikue
Toistaiseksi olen päässyt kuvaamaan tikoistamme komeinta, harmaapäätikkaa, kahteen eri otteeseen.
Ensimmäisellä kerralla sain kunnian kuvata Pohjois-Savon ensimmäisen poikueen viime vaiheet Rautalammilla vuonna 2006.
Valitettavasti sain tiedon tikkojen pesinnästä niin myöhään, ettei minulla ollut mahdollisuutta odottaa hyviä kuvauskelejä.
Niinpä niinä parina kuvauspäivänä, jotka lintuperhe enää kolollaan vietti, taivas oli suurimmaksi osaksi pilvetön.
Tämä tarkoitti sitä, että silloin kun valon suunta oli taustan huomioon ottaen kuvaamiselle otollinen, pesäkoivun valkoinen runko hohti kirkkaassa auringonpaisteessa tehden kuvien oikeasta valotuksesta lähes mahdottomuuden.
Toinen kohtaaminen oli kevättalvella 2009 Suonenjoella. Tällöin upea koiraslintu ilmestyi yllättäen kuukkelien ruokintapaikalle ja viihtyi siellä muutaman viikon. Tästä linnusta jäi parhaiten mieleeni sen rohkeus. Useasti lintu näet tuli niin lähelle, ettei kamerani pystynyt enää siihen tarkentamaan.
Näin kävi, vaikken ollut naamioitunut muuten kuin muuttumalla patsaaksi. Se on kärsivällisyyttä vaativa kuvastapa, jota käytän aina kun mahdollista.
Näin saan ehkä vähemmän kuvia, mutta koen ja näen sitäkin enemmän, koska näkemistä tai kuulemista ei estä mikään.
Tämä kuvaustapa on ollut minulle aina itsestään selvyys. Luontokuvaamisesta ei onneksi ole koskaan muodostunut minulle pakkomielle, joka saisi minut unohtamaan sen, mikä on kaikkien tärkeintä eli kunnioitus ja rakkaus suomalaista luontoa kohtaan.