Pikkusieppo tähyää korkeuksiin.
Pikkusieppo (Ficedula parva) on ollut kuvattavien lajien toivelistallani jo useita vuosia.
AAia siitä lähtien kun aivan sattumoisin törmäsin naaraslintuun ollessani kuvaamassa puukiipijän pesintää.
Tuolloin kohtaamastani linnusta jäi muistoksi vain yksi kuva.
Se oli kuitenkin riittävä määrä herättämään kiinnostukseni tähän maassamme harvalukuisena pesivään ( vain 1000-2000 paria) lajiin, jonka koiraslintu on poikkeuksellisen korea lintu.
Tänä keväänä onneni onneksi kääntyi, ja olen nyt saanut lajista ensimmäiset kunnon kuvani.
Helpolla eivät ne ole kuitenkaan tulleet, sillä kuvauspaikan maasto on lievästikin ilmaistuna erittäin haastava.
Lisäksi linnun taipumus oleskella suurten puiden yläoksilla ei ole tehnyt kuvaamisesta yhtään helpompaa.
Eilen kuitenkin onnistuin kolmen päivän etsimisen jälkeen lopulta löytämään paikan, jossa lintu oli kuvattavissa vain loivasti, jos ollenkaan, yläviistoon.
Löytämäni paikka on kiitollinen myös siitä syystä, että se antaa mahdollisuuden saada kuviin edes osan siitä vanhan metsän suurten ja naavaisten puiden tunnelmasta, joka siellä vallitsee.
Pikkuruinen (11-12 cm) pikkusieppohan on tyypillisesti juuri vanhojen lahopuiden kyllästämien havumetsien laji. Juuri sellaisten kuin tämä kuvauspaikka on.
