Pikkulepinkäinen työpaikkani parkkipirkkona.
Jos moni tuo työnsä kotiinsa, niin minäpä näytän tuovan puoliammattini varsinaiselle työpaikalleni.
Tai oikeastaan kuvaustyöt itse sananmukaisesti seuraavat minua sinne – omin siivin. Näin voisi päätellä ensinnäkin siitä, että naakat valitsivat muutama vuosi sitten työpaikkani kattorakenteet tiettävästi lajin Sisä-Savon ensimmäisiksi pesäpaikoiksi.
Kolme viikkoa sitten taas työpaikkani parkkipaikalle ilmestyi lentävä parkkipirkko, joka virkaintoisesti vahti yhden kokonaisen työpäivän kollegoideni autoja. Vahtipaikkanaan otus piti pysäköintialueen sinistä P-merkkiä, jonka se jätti vain hakeakseen virkaehtosopimuksensa mukaisilla tauoilla itselleen huikopalaa.
Ilokseni sen ruokalistalla oli pääosin juuri tuolloin vielä runsaina parveilleet ampiaiset.
Niin oli lintu työlleen omistautunut, ettei se juurikaan välittänyt itseään ahnaasti tuijottavasta luontopaparazzista. Tästä osoituksena kuva, jonka otin vain muutaman metrin päässä linnusta ilman minkäänlaista näkösuojaa.
Parasta linnussa olikin sen välinpitämättömyys minua kohtaan, mikä mahdollisti mahdollisimman monen uuden kuvakulman etsimisen. Toivelistalle jäi kuitenkin se, että liikennemerkki olisi saanut olla matalampi, jotta kuvakulma olisi ollut maksimaalisen edullinen kuvaamisen kannalta.