Pikkulepinkäinen ja huuhkajavuoren emohuuhkaja.
Kävin toissapäivänä huuhkajavuorellani katsomassa tarjoutuisiko tilaisuus kuvata myös emoa. Tällä kertaa onni suosi rohkeaa ja emo tuli vastaanottamaan minua jo hyvän matkaa ennen varsinaista pesäpaikkaa.
Ilmeisesti se halusi toisaalta pitää minua silmällä, toisaalta saada huomioni kiinnittymään itseensä pesän sijasta. Viimemainitussa asiassa sen toiminta oli kuitenkin turhaa, sillä enhän edes aikonut enää käydä katsomassa poikasia niiden pesällä välttääkseni niiden häiritsemistä.
Myös edellisenä iltana minulle oli tuurin tynkää, kun jänikseni kuvauspaikan tuntumaan ilmestyi naaraspikkulepinkäinen. Tietenkin sekin oli yritettävä saada kuvattua, onhan pikkulepinkäinen monivuotinen projektilajini, jota edelleen kuvaan aina tilaisuuden tullen.
Pikkulepinkäisen tapauksessa onni oli myötä myös siinä suhteessa, että taustan värit sopivat täydellisesti linnun omaan väritykseen.
Kuvaseloste: Kaksi ensimmäistä kuvaa on jälleen kerran täysin rajaamattomia, jotta voisit nähdä juuri saman, jonka minäkin näin. Kolmatta on rajattu hiukan kuvan komposition parantamiseksi.
Ps. Jos haluat katsoa, olenko kirjoittanut aiemmin tästä aiheesta, voit tehdä sen kirjoittamalla lajin nimen blogini Search posts-kenttään.