Pettynyt matkaaja Laatokan Valamon luostarissa.

Neitsyt Marian ikoni. Valamon luostari, Laatokka, Venäjä.

Silläkin ehdolla , että joku sohaisee minua tikulla silmään vanhoja muistellessani, en voi olla kertomatta vuonna 2008 tekemästäni lyhyestä reissusta Valamon luostariin keskelle Laatokkaa.

Odotukset tuota historiallista paikkaa kohtaan olivat suuret. Etenkin koska olin kuullut, kuinka paljon luostarisaaren miljöön ennallistamisen eteen kerrottiin tehdyn työtä.

Nyt matka saareen lähti menemään mönkään jo alusta lähtien, sillä sää oli kylmä ja pilvinen. Siten Laatokan kauneudesta ei päässyt pitkän kantosiipialusmatkan aikana lainkaan nauttimaan.

Näkymä Valamon luostarista Laatokalle.

Perille tultuamme selvisi, että kuuluisaan pääkirkko, jonka jokainen paikalle eksynyt suomalainen halusi kaikkein kuumeisimmin nähdä, oli yleisöltä suljettu.

Valamon luostarin pääkirkko jäi kaukaiseksi haaveeksi.

Tämä oli todella suuri pettymys, koska luostarimiljöötä lukuun ottamatta kaiken muun näkemämme olisi aivan hyvin voinut nähdä missä tahansa suomalaisessa ortodoksisessa kirkossa.

Kuva: Valamon luostarin rakennuksia.

Valamon luostari, kirkkorakennus.

Valamon luostari, sisäpiha rakennuksineen.

Valamon luostari, kirkkorakennus.

Kuva: Valamon luostari, matkamuistomyymälä.

Puhumattakaan Kuopion ortodoksisesta museosta – viralliselta nimeltään Suomen ortodoksinen kirkkomuseo –  jossa ihasteltavaa riittää vaikka millä mitalla.

Kuva: Valamon luostari, ikonostaasi eli kuvaseinä.

Kuva: Valamon luostari, alttaritaulu.

Olisi luullut, että kurjasta säästä ja vähäisestä kulttuuritarjonnasta masentunutta matkaajaa olisi jo riittävästi koeteltu, vaan eipäs ollut luulo tiedon väärti.

Kuva: Neitsyt Marian ikoni, Valamon luostari.

Kylmä sää oli nimittäin nopeasti kuluttanut energiavarastomme, ja päätimme turvautua pienen sataman vaatimattomien myyntikojujen tarjouksiin.

Ei olisi pitänyt, sillä meille myydyssä ruuassa, uskomatonta kyllä, oli hometta!

Lannistumattoman optimistina olen jälkeenpäin todennut ”So what!” Jos kaikki olisi sujunut odotusten mukaisesti, ei matkasta olisi ehkä jäänyt juurikaan muistoja.

Nyt tilanne on aivan päinvastainen: Muistan enemmän kuin haluankaan. Eikös matka siis ollut vähintään hintansa väärti? Voiko turisti enempää toivoa?

Katso myös nämä:

Aunuksen ja Salmin kautta kohti Sortavalaa – Kertomus matkasta Venäjän Karjalaan kesällä 2011, osa 3. Kostamuksesta kohti Petroskoita – Kertomus matkasta Venäjän Karjalaan kesällä 2011, osa 1. Sortavala ja kaunis Ahinkoski – Kertomus matkasta Venäjän Karjalaan kesällä 2011, osa 4. Petroskoi – Kertomus matkasta Venäjän Karjalaan kesällä 2011, osa 2. Venäjän Karjala on ristiriitojen maa – Kuvia kesältä 2011. Ritarin jalanjäljillä – Nostalginen matka isämme jalanjäljissä Itä-Karjalaan Pariisin pyhiä paikkoja: Notre Dame, Sacré-Coeur, Père Lachaise, Place Vendôme. Kyyhkypuiston pettävä idylli – Benalmadena, Espanja kesällä 2011, osa 8. Poroja Kaunispäällä – Matkalla pohjoiseen. Esittelen Suonenjoen Peurankankaan luolat Retkipaikassa. Kuvia: Pariisin katuelämää/Street Life in Paris. Pariisi on taiteenystävän paratiisi.