Peloton metsäjänis lähikuvissa: Selostus eräästä kuvausprosessista.
Eilen illalla metsäjänikseni aiheutti hankaluuksia tuppautumalla niin lähelle, että etukäteen valitsemani optiikkayhdistelmä oli polttoväliltään sopimattoman pitkä.
Objektiivin vaihto oli myös mahdotonta, koska siitä aiheutuva liike ja pieni melu olisivat todennäköisesti karkoittaneet aran ystäväni tiehensä. Oli siis tultava toimeen sillä, mitä sillä hetkellä oli käsillä.
Toisaalta tilanne mahdollisti sellaisten kuvien ottamisen, joita en olisi vielä tässä vaiheessa normaalisti yrittänyt ottaa. Tällä tarkoitan sitä, että käyttävissäni olevalla yhdistelmällä epäonnistuminen oli huomattavasti todennäköisempää kuin onnistuminen. Siksi yleensä säästän vastaavat riskinotot siihen vaiheesen, kun mielestäni olen jo ottanut muut tarvittavat kuvat.
No, oli tehtävä se, mikä oli tehtävä. Tulos ei ollut ollenkaan surkea, mutta kuvien terävyyteen jäi melkoisesti toivomisen varaa. Mikä mukavinta tuloksena oli kuitenkin ihan mielenkiintoisia tilannekuvia.
Kaikki kuvat ovat jälleen täysin rajaamattomia, jotta näet tilanteet täysin samanalaisina kuin minä itse. Kuvat ovat myös kronologisessa järjestyksessä, mistä voit toivottavasti saada mielikuvan jänön tuppautumisesta aivan muutaman metrin päähän.
Ensimmäisessä kuvassa ystäväni on vielä melko hyvällä hollilla, minkä takia kuva on oikeasti hyvinkin tarkka.Toinen on puolestaan melko terävä, vaikka valon vähyys ja jänön liikkeelle lähtö aiheuttivat sen, että sen pää ei ole tarkkuudeltaan kuvan paras alue.
Kolmannessa kuvassa pupu on jo liian lähellä. Onneksi sen silmä on kuitenkin melko terävä. Elävän eläimen silmänhän on näyttävä terävänä, jotta eläin näyttäisi elävältä ja kiinnostavalta.
Seuraavassa kuvassa vaikeudet ovat kasvaneet, mutta onneksi kuitenkin silmä on melko terävä. Pienen terävyysalueen takia muu ruumis on jäänyt epäteräväksi.
Viimeisessä kuvassa oli onni myötä: Jänis istui paikallaan täysin liikahtamatta sallien vain melko lyhyen valotusajan valitsemalleni kohtuullisen pienelle himmentimen aukolle. Seuraus: pää on suurimmaksi osaksi todella tarkka ja terävä. Vain kuonon päässä on toivomisen varaa.
Tags: METLA
6 Comments
Jonte
En tiedä minkäklaista kuvaa lähdit hakemaan, mutta mielestäni toi viimeinen on sarjan paras…
admin
Ongelma oli se, etten ollut hakemassa lähikuvia, vaan kuvia joissa jänö olisi ollut kauempana eikä noin kuudessa metrissä. Tuolloin olisin mahdollisesti saanut mukaan erilaista kaunista kasvillisuutta. Ja kun optiikan vaihtokaan ei ollut mahdollista siinä tilanteessa ,oli siis vaain yritettävä hyödyntää eteen tullut tilanne mahdollisimman hyvin.
Vesa
Tekis mieli nyppäistä tuo punkki pois oikean korvan juuresta. Mainioita kuvia!!
admin
Sinullapa on tarkka näkö, kun huomasit kiusantekijän noin pienestä kuvasta.
Gitta
Onkohan pupun harkinta pehmentynyt lämmöstä, kun on noin innostunut lähiotoksia antamaan? Aivan mainion mukavia kuvia valokuvausmaallikolle!
admin
Vaikea sanoa, minkä takia töpöhäntä päästää noin lähelle. Joka tapauksessa en ole ainoa, jonka se hyväksyy reviirilleen. Pelottaa vain sen tulevaisuus. Pitänee sen suojelemiseksi jossain vaiheessa kertoa sille, ettei meihin ihmisiin kannata liikaa luottaa.