Pariisin pyhiä paikkoja: Notre Dame, Sacré-Coeur, Père Lachaise, Place Vendôme.
Pariisi on täynnä paikkoja, joita voi pitää pyhinä. Tosin syyt, miksi ne voi sellaisina nähdä, ovat hyvinkin erilaisia. Toisaalta jonkun mielestä osaa näistä paikoista voisi pitää hyvinkin epäpyhinä.
Kirkkojen luulisi tietenkin olevan jo tehtävänsä takia pyhiä, mutta mielestäni suurista kirkoista vain Pyhän Maria Magdalenan kirkossa (L’église Sainte-Marie-Madeleine) on enää mitään uskonnollisessa mielessä pyhää. Muut ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän turistikohteiksi, missä sinänsä ei ole mitään kovin pahaa.
Ilman kuuluisia kirkkoja kansoittavia turistilaumoja ne olisivat saattaneet jäädä rappioitumaan oman onnensa nojaan.
Kauneudessaan Pariisin yläpuolelle kohoava Sacré-Coeur’in kirkko on omaa luokkaansa. Suuri valkoinen kivirakennus on kuin kaupungin kruunaava jalokivi. Jos sitä et ole nähnyt, et ole nähnyt mitään.
Notre Dame on luku sinänsä. Sesonkihuippuina kirkkoon päästäkseen pitää olla päättäväisyyttä ja lihasvoimaa, sillä niin suuri on tungos kirkon ovella. Kaiken lisäksi koko ajan pitää varoa kirkkoa saivareiden tavoin saastuttavia taskuvarkaita.
Jumalanpalveluksistakin on pyhyys kaukana, sillä ympäri kirkkoa on ripustettu kookkaita televisionäyttöjä, joiden avulla vierailijat voivat seurata kirkonmenoja kuin rockkonserttia ikään. Eipä silti kyllä ”Meidän Rouvastamme” voi aidonkin tunnelman hyvällä tuurilla löytää.
Kuuluisuuksien hautausmaa: Père Lachaise. Paljon hartaampi on kuitenkin tunnelma kuuluisalla Père Lachaise’n hautausmaalla, jonne on haudattu suuri määrä ranskalaisen ja eurooppalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä ja kuuluisuuksia.
Hautausmaata ei sen suuremmin mainosteta, mutta siitä huolimatta paikan löytävät päivittäin sadat turistit. Monet heistä päätyvät etenkin omana aikanaan suurta kohua herättäneiden taitelijoiden haudoille.
Sinne on haudattuna esimerkiksi irlantilainen kirjailija ja runoilija Oscar Wilde, joka aikoinaan nosti suurta närkästystä olemalla julkisesti suhteessa saman sukupuolen edustajaan.
Sielta löytyy myös The Doors -yhtyeen lähes jumaloidun huumehörhö Jim Morrison’in hauta, joka oli vielä joitakin vuosia sitten hautausmaan murheenkryyni: Vuosittain tuhannet huumausaineiden käyttäjät kaikkialta maailmasta saapuivat nimittäin kunnioittamaan huumeisiin kuollutta idoliansa ja piikittämään itseänsä haudan läheisyydessä. Niinpä haudalla oli turvallisuussyistä jatkuva poliisivartio.
Viimeksi hautausmaalla käydessäni tilanne oli kuitenkin rauhoittunut eikä haudan läheisyydessä näkynyt niin epäilyttäviä turisteja kuin poliisejakaan.
Suosituin hautausmaan haudoista on epäilemättä unohtumattoman Edit Piafin hauta, jonka haudalle joka päivä ilmestyy ihailijoiden tuomia kukkia ja muita lahjoja. ”Dieu réunit ceux qui s’aiment” (Jumala yhdistää ne, jotka rakastavat toisiaan) – ‘Hymni rakkaudelle ‘ ei unohdu koskaan.
Huolimatta monista kuuluisuuksien haudoista ja niillä käyvistä turisteista, hautausmaalla on hyvin rauhallinen ja arvokas tunnelma. Erityisen vaikuttavia ovat hautausmaan krematorion pihaa kiertävissä pylväskäytävissä olevat hautaseinät.
Pyhän rahan linnake: Place Vendôme.
Pyhänä voidaan pitää myös hyvällä syyllä Place Vendôme -aukiota, jossa voi käydä palvomassa nykyihmisen suurinta jumalaa, rahaa.
Aukiolla näet sijaitsee raharuhtinaiden suosima Ritz-hotelli. Itse aukiota taas reunustavat tunnettujen muotimerkkien näyteikkunat, jotka eivät sano suoraan vaan vihjaavat: ”Älä tule tänne, jos sinulla on luottoraja”. Jos et muuten usko, ovien sisäpuolella odottavat lihaksikkaat turvamiehet kyllä osoittavat sinulle paikkasi. Joihinkin kauppoihin muuten vaaditaan ajanvaraus, mikä sekin kertoo mistä on kysymys.