Paljastan rokkikikkani joka auttaa varisten kuvaamisessa

Varis on älykäs ja useimmiten hyvin varovainen.  Huomatessaan joutuneensa tarkkailun kohteeksi se yleensä aina pakenee, mikä tekee sen kuvaamisesta lähietäisyydeltä hyvin haastavaa. Itselläni ei ole ollut useaan vuoteen tarvetta kuvata variksia, joten ehdin kesän kuluessa jo lähes turhautua Suonenjoen entisellä jätevedenpuhdistamolla viihtyvien varisten onnistuessa aina väistämään kameraani.

Elokuussa sitten onneksi muistin jo toistakymmentä vuotta sitten keksimäni kikan, jolla olin onnistunut tuolloin kuvaamaan niin variksia, harakoita kuin mustavariksiakin.

Ongelmahan minun tapauksessani juontuu siitä, että hyvin usein kuvaan käyttäen autoani piilokojuna. Niinpä kun lähestyn variksia, ne karkaavat.  Jos olen onnistunut pääsemään kuvausetäisyydelle ja sammutan autoni tärinän poistamiseksi. Varikset karkaavat. Jos taas käynnistän auton uudelleen, vaihtaakseni kuvakulmaa tai kuvausetäisyyttä. Varikset karkaavat.

Kikkani on tämä: Avaan auton ikkunat ja laitan autoradion soittamaan musiikkia HYVIN KOVAA jo hyvissä ajoin, ennen kuin lähestyn variksia. Kun olen sopivalla kuvausetäisyydellä, pysähdyn, mutta en sammuta auton moottoria, vaan annan sen käydä vielä vähän aikaa. Koko tuon ajan tarkkailen varisten käytöstä.  Jos linnut näyttävät rauhallisilta, sammutan moottorin.

Autoradiota ei ole kuitenkaan tarvetta sammuttaa, ellen kuvaa videolle ja haluan saada taltioitua myös kuvaushetken äänet. Toisaalta ainakin omat kamerani pitävät valokuvatessa niin kovaa ääntä, että autoradion mykistäminen ei ole järkevää. Etenkin jos kuvausetäisyys on hyvin lyhyt.

Oman kokemukseni mukaan kaikki sellainen musiikki, josta ei kuulu selvästi ihmisen lauluääni, toimii parhaiten. Niinpä olen käyttänyt niin rokkia kuin klassistakin musiikkia tähän varisten huomion hämäämiseen.

Yllä olevan videon variksen kylpykohtausta kuvatessani autoradio soitti eteläamerikkalaista musiikkia koko kylpyhetken ajan. Kuvausetäisyys oli parikymmentä metriä.

Videon toinen klippi, jossa varis syö jotain löytämäänsä herkkua, on sitten kuvattu huomattavasti lähempää. Vain noin seitsemän metrin päästä. Tällä kertaa sammutin autoradioni lähes heti kuvauksen alettua.  Tämä ei häirinnyt kuitenkaan lintua, vaan onnistuin kuvaamaan sitä yhteensä lähes minuutin.

Musiikkia on siis kuvaustilanteissa käytetty ”merkityksettömänä meluna” peittämään muita variksia mahdollisesti pelästyttäviä ääniä. Toisaalta on kiehtovaa ajatella, että ehkäpä varikset pitivätkin soittamastani musiikista ja käyttäytyivät siksi poikkeavan rauhallisesti.  Tästäkin minulla on omakohtainen kokemus hoitaessani pientä Vaakku-varista omassa työhuoneessani nelisen vuotta sitten. Vaakkuhan tykkäsi kuunnella Edit Piafia.

Videolla kuultava musiikki ei tekijänoikeudellisista syistä ole samaa kuin, se mitä varikset kuvaustilanteissa kuulivat. Onneksi sain luvan käyttää 80-luvulla syntyneen suonenjokelaisen Gonzo –bändin  ’Suuntana Suonenjoki’ –kipaletta, mistä olen heille hyvin kiitollinen.  Äänitin kappaleenollessani kutsuvieraana heidän mahtavassa ”paluukonsertissaan” Suonenjoella syksyllä 2013.

Gonzo Facebookissa

Suuntana Suonenjoki, Gonzon konserttitaltionti samalta keikalta videolla.

Katso myös nämä:

Varis leikkii styroksilla – Harvinainen tilannekuva 75 Varis kuuntelee Edith Piafin laulavan ”Non, je ne regrette rien”. Kuvia elämän kolhimista: Keisarinviitta, heinäsirkka, varis ja talitiainen. Väsynyt matkamies kesäkodissani – Räkättirastaan muuttomatkan onneton loppu. Myöhäinen lintu madon nappaa – Ainakin rantasipi ja varis. Saavatko varikset ainoan hengissä olevan pikkutyllinpoikasen? Västäräkkien munat muuttivat ilman vanhempiaan. Leukistisia ja muita fyysisesti poikkeavia lintuja Ranskalaista musiikkia tästä päivästä 50-luvulle, Céline Dion’ista Edith Piaf’iin.