Paljaskaulaisen laulujoutsenen surullinen tapaus – Harvinainen tilannekuva 57
Viimeisen yli kymmenen vuoden kuluessa käsieni kautta on kulkenut monenlaisia lintuja niin hoitoon kuin hautaankin. Jo joitakin vuosia sitten tein kuitenkin päätöksen, etten kuvaa näitä lintuja tai muitakaan sairaita tai vammautuneita eläimiä, ellei kuvaamiseen olisi jotain perusteltua syytä.
Tällainen syy voisi olla esim. se, että kuvaamisesta olisi jotain hyötyä itse eläimelle tai se palvelisi jotenkin joko eläinten tai yleisesti luonnon suojelun asiaa.
Tämän kaulansa hyvin erikoisella tavalla loukanneen nuoren laulujoutsenen kuvaamiselle syksyllä 2010 tällainen erityinen syy todellakin oli: Eläinlääkäri, jolle ilmoitin linnusta, pyysi minua kuvaamaan linnun, jotta voisi kuvan perusteella päättää linnun tulevaisuudesta. Diagnoosia varten hän tarvitsi kaiken lisäksi niin hyvän kuva, ettei vamman laadusta jäisi epäselvyyttä.
Tein työtä käskettyä, minkä seurauksena sain eläinlääkäriltä ohjeen kääntyä poliisin puoleen virka-avun pyytämiseksi. Syyn kyllä arvaat.
Murheisin mielin toteutin tämänkin pyynnön tietäen kuitenkin aivan hyvin, että viime kädessä se olisi linnun omaksi parhaaksi.
Toimitin linnun myöhemmin eläinlääkärin tarkemmin tutkittavaksi, mutta siinäkään vaiheessa ei selvinnyt yksiselitteisesti se, mitä linnulle oli tapahtunut tai mikä oli vamman aiheuttanut.
Seuraavasta linkistä voit saada selville, millaisten eläinten elämänkohtaloihin olen vuosien kuluessa joutunut sekaantumaan: Melko murheellinen eläinlista.