Pakkanen sai punarinnan ja hippiäisen.

Punarinta talviruokinnalla.

Viime päivien kylmät tuulet ovat muistuttaneet minua jo lähes unohtamistani surullisisista lintukohtaloista pakkasen kylmissä kourissa. Koska muistiin ei kuitenkaan kannata koskaan liikaa luottaa, kaivoin juttuarkistoani ja löysin seuraavat kaksi tosi tarinaa alkuvuodelta 2006.

Tarinoiden kuvitteena olevista kuvista kaksi on autenttisia kuvia kyseisistä kovan kohtalon kokeneista pikkulinnuista.

Pakkanen sai punarinnan

“Käsittämättömän surullinen kohtalo oli pienellä punarinnalla, joka oli päättänyt uhkarohkeasti yrittää talvehtimista suonenjokelaisen omakotitalon pihalla.

Alku talven leudot olivatkin olleet yritykselle suotuisat, mutta tammikuun kääntyessä helmikuuksi idän jäiset tuulet jähmettivät pienen hyönteissyöjän maailman, ja linnun tulevaisuus näytti sinetöidyltä. Viimeisillä voiman rippeillään se lennähti istumaan pensasaidan huurteiselle oksalle, josta se voimiensa hiipuessa vihdoin tipahti äänettömästi kylmän hangen syleilyyn. Mutta niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, tapauksen näki aivan sattumalta omakotitalon isäntä, joka epäröimättä syöksyi ulos pelastamaan perheen hyvin varustetulla piharuokinnalla usein vieraillutta lintua.

Hetkeäkään hukkaamatta auttajan lämpimät kädet veivät pienen jähmettyneen kesälinnun talon saunatiloihin, missä perhe saattoi nopeasti todeta ihmeen tapahtuneen: Kaunis punarinta alkoi liikkua omin voimin!

Kuva: Punarinta lämmittelee saunassa.

Noin viikon punarintamme eleli ystävällisten löytäjiensä alivuokralaisena, jossa sitä ruokittiin Heinolan lintutarhan lintujen antamien ohjeiden mukaisesti. Tarkoitus oli auttaa pientä piipittäjämme niin kauan, että pitkäkestoisten yöpakkasten pelko olisi lopullisesti väistynyt.

Valitettavasti tarinalle ei kuitenkaan suotu onnellista loppua, sillä kaikesta avusta huolimatta urhea eläin lopulta taipui ja lensi kaiken pahan saavuttamattomiin.

Olen varma, että linnusta huolehtinut perhe on ansainnut lehtemme lukijoiden varauksettoman kiitoksen pyyteettömälle toiminnalleen.”

Hippiäisen kova kohtalo

Alla oleva syntyi kylmänä pakkaspäivänä ollessani kuvaamassa Rautalammin Tyyrinvirralla.

“Jos oli päiväni jo tuolloin ollut täynnä mieleenpainuvia elämyksiä, järisyttävin kokemus oli vasta edessä. Itse asiassa se oli tuolloin sanan mukaisesti silmieni edessä, vaikken sitä ensin ollut huomannut. Pakatessani kimpsujani kuormajuhtani syövereihin katseeni tavoitti lumihangesta esiin pilkistävän hennon siivenkärjen. Koska sairauteni virallinen diagnoosi on parantumaton uteliaisuus, en tietenkään malttanut olla kaivattamatta varovasti esiin pikkuriikkisen siiven omistajaa. Surukseni lumesta paljastui siro pieni hippiäinen. Tuolle kääpiökokoiselle, vain muutaman gramman painoiselle linnulle talvemme ankaruus oli ollut liikaa. Sille oli käynyt ilmeisesti samoin kuin monille sen lajitoverista, jotka yrittävät talvehtia arktisessa maassamme. Pienen ruumiin kyky varastoida energiaa osoittautuu valitettavan usein kohtalokkaan riittämättömäksi, jos ravintoa on niukasti.”

Kuva: Pakkasen nujertama hippiäinen jäätyneenä lumihangella.

Katso myös nämä:

Eri-ikäisiä ja –pukuisia punarintoja Kevään ensimmäinen punarinta lauloi kuusikossa. Syksyn kuvia: Pajulintu, käpytikka, viherpeippo ja punarinta. Punarinta, käpytikka ja abstrakti ongelmajäte Suomen huurteisimmat metsot. Punarinta kesäkodissani Räkättirastaan rivitalo ja muita outoja lintujen pesäpaikkoja Värikkäitä lintukuvia viikonlopulta: Rautiainen, järripeippo, pikkulepinkäinen, punarinta Sähkö tappaa eläimiä – Järkyttävä jälleenkohtaaminen. Kake Kaakkurin joulutarina, v. 2004. Perämoottorialli, tosi tarina marraskuulta 2006 Still, Still life vai Still alive? – Sähkö tappaa eläimiä.