Opi tunnistamaan satakieli ja sen ääni – Kuuntele kuinka satakieli laulaa yöllä
Satakieli (Luscinia luscinia) on pieni (n. 16 cm) lintu, vain vähän monille tututumpaa punarintaa kookkaampi. Pitkiä hoikkia jalkojaan lukuun ottamatta satakieli on ulkonäöltään hyvin vaatimaton ilman mitään silmään pistäviä tunnusmerkkejä: selkä harmahtavanruskea, vatsa harmaanvalkea ja rinnassa epäselviä harmaita kuvioita.
Tiheissä pensastoissa viihtyvä ja niissä mielellään piilotteleva satakieli ei voi siis ulkonäöllään kerskailla, mutta samaa ei voi todellakaan sanoa sen voimakkaasta lauluäänestä. Tämän verrattoman laulutaiturin laulu on nimittäin todella kovaäänistä ja hyvin monipolvista. Satakielen äänen voimakkuudeksi onkin Suomessa mitattu jopa 71,2 db, ja sen tiedetään kantavan suotuisissa olosuhteissa jopa noin 1 ½ kilometrin päähän (Lintujen äänien kuuluvuusmatkat, Erkki Björk, 2013).
Alla Suonenjoella kahden parina peräkkäisenä yönä viime kesänä äänittämäni satakielten ääninäytteet. Erikoista näytteissä on se, että Satakieli n:o 1 laulun taustalla voi kuulla vaimeana myös Satakieli n:o 2 laulua. Tämä oli mahdollista, koska lintujen etäisyys toisistaan oli vain reilut 200 metriä. Halutessasi voit nähdä satakielten laulupaikan suurinpiirteisen sijainnin tästä Karttapaikan linkistä.
Satakieli n:o 1
Satakieli n:o 2
Niin taitava laulaja kuin satakieli onkin, sen yölliset konsertit eivät minun eikä monien muidenkaan mielestä silti vedä vertoja kauneudessaan ja monipuolisuudessaan toisen pienen yölaulajan, viitakerttusen erikoisille esityksille. Viitakerttunen on nimittäin erinomaisen hyvä matkija onnistuen jopa tuottamaan meille tuttuja mekaanisia ääniä. Viitakerttuseen ja sen laulutaitoihin voit halutessasi tutustua pari vuotta sitten kirjoittamani artikkelin avulla.
P.s. Tiesitkö, että satakieli on aikoinaan tunnettu myös hauskalla nimellä ’ilolintu’. Muita satakielen kansankielisiä nimityksiä ovat mm. satakielikerttu ja satakielinen. (Suomen Linnut, K.E. Kivirikko, 1926)